Ärsyttävä vempain

Täytyy tehdä pieni tunnustus. Minulla on viha-rakkaussuhde omaan tulostimeeni. Tai oikeastaan tällä hetkellä taitaapi tunteet liikkua ennemminkin negatiivisuuden puolella. Parhaiten tuo kapistus suostuu toimimaan, kun lähden pois huoneesta. Jos olen vieressä tuijottamassa, niin ei varmastikaan toimi. Ei sitten millään. Pitää käynnistää uudelleen monta kertaa, asettaa paperit uudelleen useasti, ja ehkä sitten saattaa tulla ulos jopa yksi paperi tulostettuna. Jes! Jonossa on vielä 20 muutakin paperia, eihän tässä sitten menekään yhtään aikaa näiden ulossaamisessa.

Muutaman tunnin taistelun jälkeen ajattelin, että onko tässä mitään järkeä. Miksi et Henna vaan voi vaihtaa tulostinta? Niin, tosiaan. Olen oppinut arvostamaan yhä enemmän omaa aikaani, varsinkin työasioissa. Kun aikaa on rajallisesti, niin mielelläni kohdistan sen sellaisiin asioihin, joista oikeasti nautin ja jonka kautta tiedän että muutkin ihmiset löytävät jotain hienoa. Tämä tulostimen kanssa taistelu ei taida olla sitä. Olen tullut siihen johtopäätökseen, että varsinkin työjutuissa, kun oikeasti toteutat itseäsi, sinun täytyy huolehtia siitä, että tuo työaika kohdistuu siihen omaan juttuun mahdollisimman paljon. Kaiken muun voi varmastikin järjestää jollekin toiselle taholle, tai saada muuten helpotusta niihin ”inhottaviin asioihin”, joita ei niin tykkää tehdä. Vain sitä kautta oikeasti pääset toteuttamaan sitä omaa juttuasi, ja voit nauttia työstäsi ja saada asioita aikaiseksi. Muistutus siis jälleen itselleni: Arvosta omaa aikaasi.

Tällä hetkellä voin helpottaa omaa työtäni pienellä jutulla, uudella tulostimella. Arvostan omaa aikaani, joten aion panostaa siihen. Hyvä minä. Noniin, eikun sitten vain uutta tulostinta etsimään. Jos nyt tällä kertaa panostaisin johonkin paljon parempaan versioon. Ja eihän tuossa vanhassakaan varmaan mitään huonoa ollut, värikin kun oli vielä valkoinen. Siitä kyllä tykkään. Lähinnä ei taida kemiat kohdata, taitaapa tuo kapistus siirtyä seuraavaan osoitteeseen.

Olin aika innoissani, kun huomasin että Samsung mainostaa tulostimiaan ”intuitiiviseksi”. Jes! Onko henkinen teknologia palaamassa jälleen? Täytyy vain ajatella mitä haluaa, niin johan alkaa tapahtumaan. Tuskinpa, mutta toisaalta kiva huomata, että näitä hauskoja ominaisuuksia alkaa tulemaan. Tai että ainakin tämä on nykyajan trendi ja ”muotisana”. Tiede on tosiaan kehittymässä eteenpäin, varmasti mielenkiintoisia juttuja saammekin nähdä tulevina vuosina. Mielenkiintoisia aikoja elämme tosiaan.

 

Kapinointia ja totuuden kaivelemista

Hieman naurattaa välillä oma ajatusmaailma. Aina sitä on jotenkin ollut sellainen, että ei ole suostunut uskomaan niin sääntöihin, on täytynyt ainakin omissa ajatuksissa kyseenalaistaa kaikki. Välillä se on hieman turhauttavaa, sillä oma totuus pitää kaivaa tällä tavalla esille, kun joskus se voisi olla helpompaa vain hyväksyä asiat sellaisenaan kuin on. Kapinointi voi olla joskus hieman raskasta, mutta ihan hauskaakin – ainakin kun sitä miettii näin jälkikäteen. Koin joitakin vuosia sitten aikamoisen ahaa -elämyksen, kun ymmärsin että minussa on myös indigo -energiaa. Aikaisemmin kun en suostunut siihenkään uskomaan. Eikä se sinänsä ole mikään ihme, sillä onhan sitä hyvin monellakin tällä hetkellä, itse olin vain ajatellut sen olevan jotain vähän muuta. Mutta tämä kapinallisuus on ehkä yksi hyvä tunnuspiirre, mikä toi hieman selitystä omaan ajatusmaailmaan.

Tajusin, että tuo kapinallisuus ja asioiden kyseenalaistaminen on itse asiassa aika hyvä juttu nykyään. Nyt kun elämme niin ihmeellisiä, ainutkertaisia aikoja, onkin tärkeää, että osaamme kaikki kyseenalaistaa omia oppejamme. Mikä tuntuu palvelevan vielä, mikä tuntuu vanhalta, aikansa palvelleelta? Pitääkö tuo enää paikkaansa, tässä ajassa, vaikka kuka tahansa viisas henkilö olisi joskus sanonut niin? Omista energioista ja kanavan puhtaudesta huolehtiminen vaatii mielestäni sitä, että osaamme kyseenalaistaa omat totuutemme. Jos kiinnitymme tiettyyn asiaan liiaksi, tämä pitää meidät kiinni siinä totuudessa ja eteneminen saattaa pysähtyä. Tällä tavalla pystymme kuoriutumaan, uusiutumaan, entistä vahvemmin. Juuri näin oma viisautemme pääsee yhä vahvemmin esille. Nykymaailma kaipaa rohkeita uudistajia, omaa totuuttaan seuraajia ja nykyisten käytäntömallien kyseenalaistajia.

Meidät aikalailla kasvatetaan jo pienestä pitäen kunnioittamaan ja uskomaan ulkoapäin tulevia totuuksia – näin kuuluu tehdä sitä ja tätä. Ja näinhän juuri se yhteys omaan itseen saattaa katketa. Oma totuus katoaa, sillä kaikki syötetään ulkopuolelta. Oma ääni tukahdutetaan, opetetaan että näin kuuluu toimia. Mitäs jos näin ei olisikaan enää? Jos oppisimme seuraamaan yhä vahvemmin omaa itseämme, toteuttamaan omia juttujamme jo pienestä pitäen? Saisimme tehdä sitä, mistä nautimme, ilman että meidän tarvitsee eksyä ja jälleen löytää itsemme vuosien päästä monien koettelemusten ansiosta.

Oma totuus on tärkeä löytää. Näin osaamme toimia omasta sisimmästä ja sydämestämme käsin. Ja sitähän se on se Uudessa Ajassa eläminen, se on sitä, että toimimme kaikki oman elämämme mestareina, ja seuraamme omia sydämiämme. Ja silloinhan se elämä vasta helppoa onkin, sinun ei tarvitse kysellä ulkopuolelta, miettiä onkohan tämäkin nyt oikein, osaankohan minä tuota ja niin edelleen. Silloin toimimme omasta sisimmästä käsin ja päätösten tekeminen ja elämässä toimiminen on yhtä nautintoa. Hauskaa ja iloista toimintaa. Tiedämme aina mikä on meille ja muille paras vaihtoehto. Se tuo rauhan sisimpään.

Totuus saattaa satuttaa joskus, sillä usein meillä on tapana väistellä sitä. Joskus itseään peiliin katsominen voi olla vaikeaa, helpompaa olisi väistellä sitä. Mutta todellisuudessa emme koskaan voi paeta itseämme, löydämme edestämme aina sen, mitä taakseemme jätämme. Totuutta emme voi paeta, emmekä omaa itseämme. Minä uskon totuuteen, raadolliseen sellaiseen jopa. Se on kaunista. On ihanaa, ihailtavaa, kun sanoo oikeasti mitä ajattelee, mitä on tehnyt tai miten toiminut missäkin tilanteessa, vaikka se ei olisikaan aina kaunista. Totuus pelastaa, se on uskomaton voima.

Olen tässä lapsen kasvatuksessakin miettinyt omaa totuutta. Tällä hetkelläkin vielä meidät opetetaan kasvattamaan lapsemme tietyllä tavalla. ”On tämä tietty tapa toimia, näin pitää tehdä. Tällainen ohjeistus on tähän asiaan.” Eihän se ihme olekaan, että vanhemmat ovat joskus hieman eksyksissä, kun kaikenlaista ohjetta tulee sieltä ja täältä. Tämän johdosta ei välttämättä uskalleta olla niin erilaisia, toimia eri tavoin. Onneksi tätäkin näkee kuitenkin nykyään yhä vahvemmin, se on hienoa.

Varmasti suoraan mitään tiettyä oikeaa mallia ei ole olemassa, sillä jokainen luo sen itse. Jokainen on oma yksilönsä, erilainen. Intuition käyttäminen ja hetkessä eläminen tuo valtavan voiman ja viisauden omaan arkeen ja lasten kasvattamiseen. Näin sinun ei tarvitse miettiä, mitä mikäkin opus tai viisas ihminen on neuvonut toimimaan, sillä sinä itse tiedät mikä on lapsen hyväksi, kun luotat omaan tunteeseesi. Olen itse myös tietenkin lukenut kaikenlaista ohjetta lasten kasvatuksesta, sillä onhan se toki hyödyllistäkin, kun löytää erilaisia näkökulmia asioihin. Toisaalta vaan tuntuu äärimmäisen inhottavalta ajatukselta jonkinlainen tietty suunnitelma, että ”nyt kasvatan tämän lapsen tällä tavalla ja noudatan tätä yhtä tapaa”. Asiathan muuttuvat, totuudet muuttuvat. Vain tämä hetki pysyy, hetken sekin. Mutta juuri tuo hetki on ihmeellinen, siitä käsin kun toimimme, niin toimimme viisaudella. Jokainen vanhempi (varsinkin kun on kosketuksissa omaan sisimpäänsä) tietää varmasti mikä on omalle lapselleen parasta. Voi kunpa siihen vain kannustettaisiin oikeasti enemmän tällä hetkellä, eikä niinkään ohjattaisi ulkopuolelta. Sitä kohti ollaan varmasti menossa, onhan siihenkin suuntaan ollut viitteitä. Toimimalla tämän hetken pohjalta, omaan intuitioon nojaten ja siihen luottaen, osaamme löytää jokaiseen asiaan varmasti oikean ratkaisun. Luota itseesi.

 

Jakamisen ilo

Lapsena oli aina välillä kiva miettiä kaikenlaisia hassuja skenaarioita. Mitä tekisit esimerkiksi jos koko maailma pysähtyisi päiväksi – ihmiset jähmettyisivät paikalleen, mutta vain sinä voisit jatkaa eloasi normaalisti? Sinulla olisi kaikki mahdollisuudet edessä, kukaan ei estä, voi tehdä ihan mitä vaan. Kuulostaako kivalta? Ainakin silloin lapsena kuulosti. Ja tietenkin ensimmäisenä sitä olisi varmaankin mennyt kauppaan hakemaan hirveän kasan karkkeja. Ja mitäs muuta, ehkä olisin mennyt ratsastamaan, tai vaikkapa huvipuistoon. Siellä olisi ollut kiva pyöriä ihan rauhassa kaikissa laitteissa niin pitkään kuin vain huvittaa. Ei olisi tarvinnut miettiä tylsiä sääntöjä, olisi voinut valvoa koko yön ja mennä minne huvittaa sillä hetkellä.

Jostain syystä tuo sama ajatus pälkähti mieleeni hiljattain. Niin, mitä itse tekisin nyt tuossa tilanteessa? Itse asiassa enää tuo ajatus ei tuntunutkaan niin kivalta. Sillä mitä kivaa on siinä, että ei voi jakaa tällaisia kokemuksia toisten kanssa? Olisihan se aika tylsää ja yksinäistä, itse asiassa aika hirveää. Loppujen lopuksi onnellisuus taitaa tulla siitä, että saamme jakaa asioita toisemme kanssa, viettää aikaa yhdessä, tehdä jotain kivaa rakkaiden parissa. Aina jos saavutamme jotain, se on kiva jakaa myös muidenkin kanssa. Ainakin tältä minusta tuntuu.

Uskon että sisimmässämme me kaikki haluamme toisillemme vain hyvää. Sen takia hyvän jakamisesta tuleekin aina niin hyvä olo. On ihanaa nähdä toisten ilo, onnellisuus, kiitollisuus. Joskus voi olla jopa helpompaa antaa toiselle, kuin vastaanottaa itse. Näin kovasti me todellisuudessa rakastamme toisiamme, toivomme hyvää. Hyvin usein asetammekin toisen etusijalle. Tämä on tietenkin aika haitallinen ajatusmalli, sillä pitää muistaa että oma hyvinvointi on aina kaikista tärkeimmässä osassa. Mutta kertooko tämä meistä ja meidän luonteestamme jotain? Mielestäni kyllä. Meillä on kaikilla sisimmässämme suuri tarve antaa, iloita yhdessä, nähdä miten toinen voi hyvin. Se on kaunista.

Ja tietenkin, kun annamme aikaamme, energiaa, läsnäoloamme, tavaroita, rahaa – mitä tahansa muille, se palautuu meille moninkertaisesti takaisin. Näin ilo lisääntyy entisestään, energiat kohoavat. Mitä sinä voisit jakaa muille tänään? Miten voisit koskettaa toisen ihmisen elämää juuri nyt? Sen ei tarvitse olla mitään suurta, joskus pienelläkin eleellä on valtavat suuret vaikutukset. Ehkä voisit vaikka hymyillä tuntemattomalle, tai tehdä jotain muuta radikaalimpaa. Maailma on meidän, on meistä kiinni minkälaiseksi me sen luomme, mitä energiaa viemme eteenpäin ja minkä asioiden annamme kasvaa. Sillä energia menee sinne, mihin ajatuksesi lähetät. Ainakin minä haluan ja jaksan uskoa hyvään. Hyvään meissä kaikissa.

Tässä vielä sosiaalisessa mediassakin runsaasti huomiota saanut video, joka sai minut jälleen miettimään tätä aihetta. Meille pienet asiat ja eleet voivat muuttaa toisen elämän.

 

 

Ymmärrystä omasta itsestä

Jaahas, nyt on takana aikamoisen mielenkiintoiset neljä päivää. Osallistuin Sacred Sound -kurssille ja olo on tällä hetkellä aikamoinen. Paljon on tullut selvyytttä, kirkkautta suorastaan ja ennen kaikkea ymmärrystä omasta itsestäni. Lisäksi sain paljon uusia ideoita, rakkautta, valoa, kärsivällisyyttä, voimaa, iloa, mielenrauhaa ja uusia ovia aukesi kaiken tämän myötä. Rakastan itseäni paljon enemmän, arvostan itseäni ihan suunnattomasti. Nyt voin ihan aidosti, rehellisesti, katsoa peiliin ja sanoa että hei, olet suunnattoman ihana tyyppi! Niin että tarkoitan sitä aivan täysin. Paljon on jätetty taakse vanhoja juttuja, tarpeettomia asioita ja tämän kaiken myötä vastaanotettu kaikkea uutta ja vieläkin mahtavampaa. Voisiko siis sanoa että aika antoisa kurssi on takanapäin? Näin voisin väittää.

Ensin kun kuulin tuosta kurssista, ajattelin että juu eipä ole meikäläisen juttu. Sitten kun kuulostelin tarkemmin muiden kokemuksia ja aihetta, alkoi tuo kurssi tuntumaan oikein tärkeältä tähän hetkeen. Äänen käyttäminen ei ole ollut minulle aina helppoa ja tiedän että tuossa aiheessa on paljon kehitettävää. Kurssilla käytettiinkin omaa ääntä todella paljon, hyräiltiin, lauleltiin (jos näin nyt voisi sanoa). Nautittiin oman äänen voimasta ja vaikutuksesta. Tiedätkö että meidän oma äänemme on hyvin pyhä, parantava, voimallinen väline parantumisessa, tai ihan missä vaan, mihin haluatkaan tuon voiman ohjata? Paljon voimakkaampi kuin muut välineet.

Tällä hetkellä olen aika innoissani. Tiedän että asiat tulevat voimallisesti muuttumaan parempaan, sisimmässä oikein kihisee. Niin mielenkiintoisia juttuja on kyllä tulossa, että en meinaa pysyä nahoissani. Tämä kaikki tieto ja innostus auttaa hyvin voimallisesti pysymään läsnä tässä ja nyt. Kun tietää että kaikki järjestyy. Kaikkea kivaa on tulossa, maailma muuttuu paremmaksi. Ilo lisääntyy.

Kaikesta paras asia tässä on oikeastaan ollut oman itsensä ymmärtäminen. Olen nyt jo jonkin aikaa alkanut tuntemaan omia voimiani, omaa energiaa ja mahdollisuuksia sisimmässä. Se on tuntunut aivan suunnattomalta, niinkuin sisällä olisi aivan suunnaton voimanpesä, joka odottaa ulospääsyä. Joskus on ollut hyvin turhauttavaa, sillä en ole löytänyt minkäänlaisia keinoja kanavoida tuota energiaa. Mitkään asiat mitä teen elämässäni juuri nyt, eivät voi millään tavalla ilmentää tuota voimaa kokonaisuudessaan. Se ei vain ole mahdollista tällä hetkellä, ei millään tavalla. Suurimmatkin jutut mitä teen, ovat ikäänkuin vain pieni pihahdus siitä suuresta voimasta, mitä minussa on. Pieru Saharassa, kärpäsenkakka – jos näin voisi kuvailla. Se on ärsyttävää aika ajoin. Joskus tuntuu myös siltä, että en mahdu edes tähän fyysiseen kehoon, en tälle koko planeetalle. Turhauttavaa.

Olen nyt oppinut hyväksymään tämän asian entistä vahvemmin. Varmaankin löysin mielenrauhan tämän ristiriidan suhteen. Vielä ei ole aika tälle kaikelle. Olen oppinut rakastamaan jokaista askelta, sillä kaikki ovat tärkeitä. Juuri nyt tämä vaihe on tärkeä. Tiedän että minulla on muutama asia, joita haluan oppia. Vasta tämän jälkeen olen valmis ottamaan tuon voiman käyttöön, valjastamaan sen. Mitä siitä sitten syntyy? En tiedä. Tai tiedän ehkä vähän, se tulee olemaan jotain suunnattoman suurta. Suuruus on se juttu tässä, sillä olen nyt vasta raapaissut hieman pintaa. Mutta kaikki aikanaan, kärsivällisyyttä. Rakastan tätä hetkeä, itseäni. Tuota voimaa sisällä. Tiedän että tulee aika vielä. Ja siitä tulee hienoa.

 

Luontoa ihmettelemässä

Kiitollisuus on kyllä niin upea juttu ja sen voiman on saanutkin nyt oikein kunnolla tuntea. Viime Atlantiskoulutuksessa oikein oivalsin, miten vähän sitä on nyt tullutkaan keskityttyä oikein kunnolla kiittämään maailmankaikkeutta. Onhan sitä niin monta kiitollisuuden aihetta olemassa. Yleensä olen iltaisin keskittynyt hieman enemmän hiljentymään ja ottamaan yhteyttä omaan sydämeen, mutta näköjään se on kaiken arjen pyörityksen keskellä hieman unohtunut. Hyvä kun näitä pieniä oivalluksen hetkiä kuitenkin tulee aina välillä, niin pystyy jälleen muuttamaan kurssiaan toiseen suuntaan.

Nyt kun tyttökin nukkuu yönsä pääsääntöisesti paljon paremmin, on jäänyt enemmän aikaa omalle itsellekin. Toisaalta se on vähän huono juttu – kun en vieläkään osaa mennä tarpeeksi ajoissa nukkumaan. Mutta eipä sitä oppisi välttämättä kovin helposti omaa käytöstä muuttamaan, mikäli siitä ei itse joutuisi hieman kärsimäänkään :) Sitä kun meinaa jäädä ihmettelemään tätä maailman menoa aina iltaisin, kun pääsee nauttimaan omasta ajasta. Tämän ilta-ajan olen pyrkinyt pyhittämään täysin omalle hyvinvoinnille. Ja hassusti sitä saattaa muutama tuntikin vierähtää aika nopeastikin, samalla kun keskittyy kiitollisuuteen, meditointiin ja enkeleiden kanssa höpöttelyyn. Kyllä tulee uni todella nopeasti tämän jälkeen.

Olen ollut oikein hämmästynyt, miten suuri voima kiitollisuudella oikein onkaan ollut. Tai no joo, eihän se sinänsä ihme juttu ole, sillä onhan kiitollisuus yksi nopeimmista keinoista kohottaa omia energioita. Lähinnä ehkäpä olen vain saanut hämmästellä minkälaisen muutoksen se on saanut aikaan omassa itsessäni – ihan tällaisessa mittakaavassa en olekaan sitä aikaisemmin harjoittanut. Kiitollisuus on täysin valloittanut koko mieleni!

Kiitollisuuteen on tullutkin nyt keskityttyä vaikka kuinka pitkäksi aikaa joka ilta – se on vain niin ihanaa päästä näin upeisiin ulottuvuuksiin. Melkein sitä uppoutuisi mielellään siihen tunteeseen vaikka moneksi päiväksi. Kiitollisuus on kaiken tämän myötä säilynyt sisimmässä koko seuraavan päivänkin – vaikka sitä tapahtuisi mitä, niin huomaa että sisimmässä ainakin on melkeinpä aina tietynlainen rauha ja kiitollisuus. Samalla olen huomannut miten kirkkaasti sitä enkeleitäkin aistii. Toki aistii muutenkin, mutta tämä selkeämpi yhteys on jotain ihan muuta! Juuri sitä korkeissa energioissa elämistä, ja silloinhan enkeleitäkin aistii yhä vahvemmin. Melkeinpä voisi sanoa että sitä tuntee itsekin elävänsä enkelimaailmassa, yhtenä heistä. Niin selkeäksi tuo todellisuus muuttuu.

Nyt on tullut myös keskityttyä paljon paremmin maadoittumiseen. Kävimme mieheni vanhempien luona, ja siellä ympäristössä onkin luonto ihanasti läsnä ympärillä. Voi sitä pienen tytönkin riemua, kun pääsee oikein kunnolla tutkiskelemaan luontoa ja syömään tuoreita mustikoita. Niin ja kiviäkin on ilmeisesti kiva maistella :)

Näköjään itsekin pääsin myös hämmästelemään ihan uudella tavalla tätä meidän ihmeellistä luontoamme. Onni tulee loppujen lopuksi niin pienistä asioista. Mikä suuri lahja onkaan olla juuri tässä ja nyt, tuntea maa tukevasti jalkojen alla ja hämmästellä minkälaisen upean luonnon on tämä Äiti Maa meille luonutkaan. Niin ainutlaatuisen. Ja juuri nyt saan tuntea tämän ihanan maan jalkojen juuressa. Miten etuoikeutettuja olemmekaan kun saamme olla täällä juuri nyt.

Mieskin varmaan taisi taas hämmästellä vaimon touhuja. Ihanasti lapsen tasolle sitä taidettiin päästäkin välillä, kun käytiin veneellä pyörimässä järvellä. ”Mennään tuonne katsomaan kiviä!”, ”Voi että kun tämä vesi roiskuukin hauskasti kun käden laittaa järveen!”.  Ihanasti sitä tosiaan pienet lapset osaavat riemuita pienistä asioista, eikä itsekään sovi unohtaa mistä se todellinen riemu oikein löytyykään. Ihan niistä arjen pienistä asioista, vaikkapa siitä kun muurahainen kutittelee kun kävelee omassa jalassa.

Tämä luonnossa oleminen vaikutti hyvin vahvasti omiin energioihin. Olo oli viikon jälkeen suorastaan aivan käsittämättömän upea! Kotimatkalla sai oikein kyyneleet silmissä ihmetellä, että miten sitä voikaan näin vahvasti tuntea onnellisuutta ja iloa. Aivan uskomatonta. Vahva maayhteys tuo kyllä aivan upeita asioita omaan olotilaan. Ja nyt sitä sitten tiedostaakin yhä vahvemmin miten tärkeää ainakin minulle on asua luonnon keskellä. Minkälaista elämä voisikaan olla, kun on tällainen rauha ympärillä jatkuvasti! Valitettavasti tämä nykyisen kodin sijainti ei ole siinä mielessä kaikista paras. No – onneksi sitä oppi taas jotain. Ja nyt on toiveet sitten selkeästi ylhäällä uudesta kodista, aarrekartta ripustettiin eilen seinälle. Kiitos siis kun meillä on pian uusi, ihana koti, luonnon keskellä.

 

Voihan vapaa-aika

Vapaa-aika -käsitettä on tullut mietittyä varsin paljonkin. Ihan hiljattain olen oivaltanut, että eipä sitä ole juurikaan ollut pitkään aikaan. On ollut vaan niin hankalaa irrottautua kaikista velvoitteista ja vain pysähtyä olemaan, ottamaan iisisti. Varsinkin nämä työasiat kun ovat sellaisia, mitkä ovat ihan vieneet sydämen mennessään, niin kieltämättä sitä on hieman hankalaa irrottautua pidemmäksi aikaa vaikkapa lomailemaan. Tämä vuosi on kuitenkin tuonut hyvin paljon kasvunpaikkoja monessa mielessä – myös tätä aihetta on tullut käsiteltyä aika paljonkin. Ja viidennessä ulottuvuudessa kun pitäisi vielä olla runsaasti sitä vapaa-aikaa. Aijjaa? :)

Kevään aikana enkelit toivat hyvin vahvasti eri tavoin viestiä levon tarpeesta. Täytyy sanoa että joskus on vain helppo ohittaa näitä viestejä ajattelemalla että mitenköhän sekin nyt sitten on mahdollista. Ai lomailla vai? Mitä se on? Onneksi on kuitenkin tämä puoliso täällä, joka osaa tuoda toisenlaista näkökulmaa asioihin. Kun miehelläkin alkoi kesäloma, niin ajattelin että kokeillaanpa sitten, jos sitä vaikka osaisi vähän irrottautua arjen rutiineista.

Hieman hankalaahan se olikin, sillä huomasin miten paljon sitä sydämellään kuitenkin luo tätä kaikkea. Enkelitkin joskus naureskelivat – kun joskus tuli ihan huono omatunto siitä, että ei ole tekemässä töitä. Hmmm, näinkö syvällä ne ajatusmallit oikein onkaan? Kaikenlaista purettavaa sitä löytyy kyllä vielä, mielenkiintoista. Nyt tässä ollaan kuitenkin otettu jo vähän aikaa hieman rennommin. Ja se on ollut ihanaa. Tajusin että tämähän on oikeastaan ihan kivaa, ja samalla tunnen miten omat voimat alkaa lisääntymään upealla tavalla. Nyt on vaan parasta ottaa hieman etäisyyttä asioihin, tämän jälkeen osaan varmasti luoda jälleen ihan toisella tavalla. Rentoutuminen siis todellakin kannattaa ja kasvattaa voimia. Nyt sen on saanut sitten ihan tosissaan huomata :)

 

Onnellinen vai oikeassa?

Silmät törmäsivät viimeisimmän Sielunpeili -lehden yhteen tekstiin. Kannessa luki ”Oletko mieluummin onnellinen vai oikeassa?”. Hmmm, hyvä lause täytyy sanoa. Tätä on tullutkin pohdittua jonkin aikaa ja oli kiva löytää asia yhteen lauseeseen tiivistettynä. Kiitos siis enkeleille, kun toitte tämänkin oivalluksen silmieni eteen. Vai olikohan se vain puhdasta sattumaa? Tuskinpa, tuntuu siltä että nuo enkelit on kyllä varsinaisia junailijoita ihan kaikessa. Koko ajan järjestelemässä kaikkea meidän eteemme – luulisi kiirettä pitävän :)

Oikeessa olemista on siis tullut mietittyä. Tai lähinnä sitä, että onko sillä mitään merkitystä? Jos onnellisuus lähtee omasta itsestä – onko sillä mitään merkitystä mitä muut uskovat? Jos nyt vaikka itse uskoo joulupukkiin ja kaveri väittää muuta – onko siitä mitään hyötyä, jos asiaa lähdetään todistelemaan? Esittelemään väitteitä eri näkökulmista ja etsitään todisteita historiasta ja muiden ihmisten uskomuksista? Eikö silloin joudu vain kauemmaksi omasta itsestään. Ja samalla sitä vain kyseenalaistaa itsekin itsensä.

Mielestäni paras on vain antaa olla – ja hyväksyä se, että ihmisillä on oma totuutensa missä tahansa asiassa. Asioiden todistelu ja tyrkyttäminen ei tunnu oikealta – sehän kertoo lähinnä ehkäpä epävarmuudesta. Siitä että pitää puuttua muiden ihmisten asioihin ja todistella omaa totuuttaan. Silloin sitä on itsekin koko ajan ulkomaailman vietävissä – niin että oma mielenrauha voi järkkyä milloin mistäkin asioista. Kun todellisuudessa tärkeintähän on vain keskittyä siihen omaan tiehen, omaan totuuteen ja omaan onnellisuuteen. Se on se tärkein asia ja siihen keskittymällä ja oman totuuden löytämisellä tulee varmasti huomattua muutoksia myös omassa ympäristössä. Usein kun se ulkomaailma toimii peilinä omille ajatuksille, ehkä epävarmuuksillekin, vaikka sitä voi joskus olla hankala myöntää.

Sen todellisen onnellisuuden löytää vain omasta itsestä, sieltä sisimmästä. Ja seuraamalla omaa totuutta, kulkemalla omaa polkua – ei muiden. Näin löytää varmasti sen ilon omaan elämään – kun elää sitä omasta sisimmästä käsin. Silloin kun sitä luottaa omaan itseensä ja omaan totuuteensa aivan täysin – ei varmastikaan muut lähde kyseenalaistamaan. Egot ne aiheuttaa sananharkkaa, mutta kun oppii elämään tästä hetkestä, sydämestä käsin, osaa olla paljon armollisempi. Samalla ei olekaan enää sitä tarvetta todistella, tai julistaa asioita. Silloin sitä elää onnellisesti omaa totuuttaan, samalla iloiten rauhasta ja tästä hetkestä.