Jakamisen ilo

Lapsena oli aina välillä kiva miettiä kaikenlaisia hassuja skenaarioita. Mitä tekisit esimerkiksi jos koko maailma pysähtyisi päiväksi – ihmiset jähmettyisivät paikalleen, mutta vain sinä voisit jatkaa eloasi normaalisti? Sinulla olisi kaikki mahdollisuudet edessä, kukaan ei estä, voi tehdä ihan mitä vaan. Kuulostaako kivalta? Ainakin silloin lapsena kuulosti. Ja tietenkin ensimmäisenä sitä olisi varmaankin mennyt kauppaan hakemaan hirveän kasan karkkeja. Ja mitäs muuta, ehkä olisin mennyt ratsastamaan, tai vaikkapa huvipuistoon. Siellä olisi ollut kiva pyöriä ihan rauhassa kaikissa laitteissa niin pitkään kuin vain huvittaa. Ei olisi tarvinnut miettiä tylsiä sääntöjä, olisi voinut valvoa koko yön ja mennä minne huvittaa sillä hetkellä.

Jostain syystä tuo sama ajatus pälkähti mieleeni hiljattain. Niin, mitä itse tekisin nyt tuossa tilanteessa? Itse asiassa enää tuo ajatus ei tuntunutkaan niin kivalta. Sillä mitä kivaa on siinä, että ei voi jakaa tällaisia kokemuksia toisten kanssa? Olisihan se aika tylsää ja yksinäistä, itse asiassa aika hirveää. Loppujen lopuksi onnellisuus taitaa tulla siitä, että saamme jakaa asioita toisemme kanssa, viettää aikaa yhdessä, tehdä jotain kivaa rakkaiden parissa. Aina jos saavutamme jotain, se on kiva jakaa myös muidenkin kanssa. Ainakin tältä minusta tuntuu.

Uskon että sisimmässämme me kaikki haluamme toisillemme vain hyvää. Sen takia hyvän jakamisesta tuleekin aina niin hyvä olo. On ihanaa nähdä toisten ilo, onnellisuus, kiitollisuus. Joskus voi olla jopa helpompaa antaa toiselle, kuin vastaanottaa itse. Näin kovasti me todellisuudessa rakastamme toisiamme, toivomme hyvää. Hyvin usein asetammekin toisen etusijalle. Tämä on tietenkin aika haitallinen ajatusmalli, sillä pitää muistaa että oma hyvinvointi on aina kaikista tärkeimmässä osassa. Mutta kertooko tämä meistä ja meidän luonteestamme jotain? Mielestäni kyllä. Meillä on kaikilla sisimmässämme suuri tarve antaa, iloita yhdessä, nähdä miten toinen voi hyvin. Se on kaunista.

Ja tietenkin, kun annamme aikaamme, energiaa, läsnäoloamme, tavaroita, rahaa – mitä tahansa muille, se palautuu meille moninkertaisesti takaisin. Näin ilo lisääntyy entisestään, energiat kohoavat. Mitä sinä voisit jakaa muille tänään? Miten voisit koskettaa toisen ihmisen elämää juuri nyt? Sen ei tarvitse olla mitään suurta, joskus pienelläkin eleellä on valtavat suuret vaikutukset. Ehkä voisit vaikka hymyillä tuntemattomalle, tai tehdä jotain muuta radikaalimpaa. Maailma on meidän, on meistä kiinni minkälaiseksi me sen luomme, mitä energiaa viemme eteenpäin ja minkä asioiden annamme kasvaa. Sillä energia menee sinne, mihin ajatuksesi lähetät. Ainakin minä haluan ja jaksan uskoa hyvään. Hyvään meissä kaikissa.

Tässä vielä sosiaalisessa mediassakin runsaasti huomiota saanut video, joka sai minut jälleen miettimään tätä aihetta. Meille pienet asiat ja eleet voivat muuttaa toisen elämän.

 

 

Ymmärrystä omasta itsestä

Jaahas, nyt on takana aikamoisen mielenkiintoiset neljä päivää. Osallistuin Sacred Sound -kurssille ja olo on tällä hetkellä aikamoinen. Paljon on tullut selvyytttä, kirkkautta suorastaan ja ennen kaikkea ymmärrystä omasta itsestäni. Lisäksi sain paljon uusia ideoita, rakkautta, valoa, kärsivällisyyttä, voimaa, iloa, mielenrauhaa ja uusia ovia aukesi kaiken tämän myötä. Rakastan itseäni paljon enemmän, arvostan itseäni ihan suunnattomasti. Nyt voin ihan aidosti, rehellisesti, katsoa peiliin ja sanoa että hei, olet suunnattoman ihana tyyppi! Niin että tarkoitan sitä aivan täysin. Paljon on jätetty taakse vanhoja juttuja, tarpeettomia asioita ja tämän kaiken myötä vastaanotettu kaikkea uutta ja vieläkin mahtavampaa. Voisiko siis sanoa että aika antoisa kurssi on takanapäin? Näin voisin väittää.

Ensin kun kuulin tuosta kurssista, ajattelin että juu eipä ole meikäläisen juttu. Sitten kun kuulostelin tarkemmin muiden kokemuksia ja aihetta, alkoi tuo kurssi tuntumaan oikein tärkeältä tähän hetkeen. Äänen käyttäminen ei ole ollut minulle aina helppoa ja tiedän että tuossa aiheessa on paljon kehitettävää. Kurssilla käytettiinkin omaa ääntä todella paljon, hyräiltiin, lauleltiin (jos näin nyt voisi sanoa). Nautittiin oman äänen voimasta ja vaikutuksesta. Tiedätkö että meidän oma äänemme on hyvin pyhä, parantava, voimallinen väline parantumisessa, tai ihan missä vaan, mihin haluatkaan tuon voiman ohjata? Paljon voimakkaampi kuin muut välineet.

Tällä hetkellä olen aika innoissani. Tiedän että asiat tulevat voimallisesti muuttumaan parempaan, sisimmässä oikein kihisee. Niin mielenkiintoisia juttuja on kyllä tulossa, että en meinaa pysyä nahoissani. Tämä kaikki tieto ja innostus auttaa hyvin voimallisesti pysymään läsnä tässä ja nyt. Kun tietää että kaikki järjestyy. Kaikkea kivaa on tulossa, maailma muuttuu paremmaksi. Ilo lisääntyy.

Kaikesta paras asia tässä on oikeastaan ollut oman itsensä ymmärtäminen. Olen nyt jo jonkin aikaa alkanut tuntemaan omia voimiani, omaa energiaa ja mahdollisuuksia sisimmässä. Se on tuntunut aivan suunnattomalta, niinkuin sisällä olisi aivan suunnaton voimanpesä, joka odottaa ulospääsyä. Joskus on ollut hyvin turhauttavaa, sillä en ole löytänyt minkäänlaisia keinoja kanavoida tuota energiaa. Mitkään asiat mitä teen elämässäni juuri nyt, eivät voi millään tavalla ilmentää tuota voimaa kokonaisuudessaan. Se ei vain ole mahdollista tällä hetkellä, ei millään tavalla. Suurimmatkin jutut mitä teen, ovat ikäänkuin vain pieni pihahdus siitä suuresta voimasta, mitä minussa on. Pieru Saharassa, kärpäsenkakka – jos näin voisi kuvailla. Se on ärsyttävää aika ajoin. Joskus tuntuu myös siltä, että en mahdu edes tähän fyysiseen kehoon, en tälle koko planeetalle. Turhauttavaa.

Olen nyt oppinut hyväksymään tämän asian entistä vahvemmin. Varmaankin löysin mielenrauhan tämän ristiriidan suhteen. Vielä ei ole aika tälle kaikelle. Olen oppinut rakastamaan jokaista askelta, sillä kaikki ovat tärkeitä. Juuri nyt tämä vaihe on tärkeä. Tiedän että minulla on muutama asia, joita haluan oppia. Vasta tämän jälkeen olen valmis ottamaan tuon voiman käyttöön, valjastamaan sen. Mitä siitä sitten syntyy? En tiedä. Tai tiedän ehkä vähän, se tulee olemaan jotain suunnattoman suurta. Suuruus on se juttu tässä, sillä olen nyt vasta raapaissut hieman pintaa. Mutta kaikki aikanaan, kärsivällisyyttä. Rakastan tätä hetkeä, itseäni. Tuota voimaa sisällä. Tiedän että tulee aika vielä. Ja siitä tulee hienoa.

 

Luontoa ihmettelemässä

Kiitollisuus on kyllä niin upea juttu ja sen voiman on saanutkin nyt oikein kunnolla tuntea. Viime Atlantiskoulutuksessa oikein oivalsin, miten vähän sitä on nyt tullutkaan keskityttyä oikein kunnolla kiittämään maailmankaikkeutta. Onhan sitä niin monta kiitollisuuden aihetta olemassa. Yleensä olen iltaisin keskittynyt hieman enemmän hiljentymään ja ottamaan yhteyttä omaan sydämeen, mutta näköjään se on kaiken arjen pyörityksen keskellä hieman unohtunut. Hyvä kun näitä pieniä oivalluksen hetkiä kuitenkin tulee aina välillä, niin pystyy jälleen muuttamaan kurssiaan toiseen suuntaan.

Nyt kun tyttökin nukkuu yönsä pääsääntöisesti paljon paremmin, on jäänyt enemmän aikaa omalle itsellekin. Toisaalta se on vähän huono juttu – kun en vieläkään osaa mennä tarpeeksi ajoissa nukkumaan. Mutta eipä sitä oppisi välttämättä kovin helposti omaa käytöstä muuttamaan, mikäli siitä ei itse joutuisi hieman kärsimäänkään :) Sitä kun meinaa jäädä ihmettelemään tätä maailman menoa aina iltaisin, kun pääsee nauttimaan omasta ajasta. Tämän ilta-ajan olen pyrkinyt pyhittämään täysin omalle hyvinvoinnille. Ja hassusti sitä saattaa muutama tuntikin vierähtää aika nopeastikin, samalla kun keskittyy kiitollisuuteen, meditointiin ja enkeleiden kanssa höpöttelyyn. Kyllä tulee uni todella nopeasti tämän jälkeen.

Olen ollut oikein hämmästynyt, miten suuri voima kiitollisuudella oikein onkaan ollut. Tai no joo, eihän se sinänsä ihme juttu ole, sillä onhan kiitollisuus yksi nopeimmista keinoista kohottaa omia energioita. Lähinnä ehkäpä olen vain saanut hämmästellä minkälaisen muutoksen se on saanut aikaan omassa itsessäni – ihan tällaisessa mittakaavassa en olekaan sitä aikaisemmin harjoittanut. Kiitollisuus on täysin valloittanut koko mieleni!

Kiitollisuuteen on tullutkin nyt keskityttyä vaikka kuinka pitkäksi aikaa joka ilta – se on vain niin ihanaa päästä näin upeisiin ulottuvuuksiin. Melkein sitä uppoutuisi mielellään siihen tunteeseen vaikka moneksi päiväksi. Kiitollisuus on kaiken tämän myötä säilynyt sisimmässä koko seuraavan päivänkin – vaikka sitä tapahtuisi mitä, niin huomaa että sisimmässä ainakin on melkeinpä aina tietynlainen rauha ja kiitollisuus. Samalla olen huomannut miten kirkkaasti sitä enkeleitäkin aistii. Toki aistii muutenkin, mutta tämä selkeämpi yhteys on jotain ihan muuta! Juuri sitä korkeissa energioissa elämistä, ja silloinhan enkeleitäkin aistii yhä vahvemmin. Melkeinpä voisi sanoa että sitä tuntee itsekin elävänsä enkelimaailmassa, yhtenä heistä. Niin selkeäksi tuo todellisuus muuttuu.

Nyt on tullut myös keskityttyä paljon paremmin maadoittumiseen. Kävimme mieheni vanhempien luona, ja siellä ympäristössä onkin luonto ihanasti läsnä ympärillä. Voi sitä pienen tytönkin riemua, kun pääsee oikein kunnolla tutkiskelemaan luontoa ja syömään tuoreita mustikoita. Niin ja kiviäkin on ilmeisesti kiva maistella :)

Näköjään itsekin pääsin myös hämmästelemään ihan uudella tavalla tätä meidän ihmeellistä luontoamme. Onni tulee loppujen lopuksi niin pienistä asioista. Mikä suuri lahja onkaan olla juuri tässä ja nyt, tuntea maa tukevasti jalkojen alla ja hämmästellä minkälaisen upean luonnon on tämä Äiti Maa meille luonutkaan. Niin ainutlaatuisen. Ja juuri nyt saan tuntea tämän ihanan maan jalkojen juuressa. Miten etuoikeutettuja olemmekaan kun saamme olla täällä juuri nyt.

Mieskin varmaan taisi taas hämmästellä vaimon touhuja. Ihanasti lapsen tasolle sitä taidettiin päästäkin välillä, kun käytiin veneellä pyörimässä järvellä. ”Mennään tuonne katsomaan kiviä!”, ”Voi että kun tämä vesi roiskuukin hauskasti kun käden laittaa järveen!”.  Ihanasti sitä tosiaan pienet lapset osaavat riemuita pienistä asioista, eikä itsekään sovi unohtaa mistä se todellinen riemu oikein löytyykään. Ihan niistä arjen pienistä asioista, vaikkapa siitä kun muurahainen kutittelee kun kävelee omassa jalassa.

Tämä luonnossa oleminen vaikutti hyvin vahvasti omiin energioihin. Olo oli viikon jälkeen suorastaan aivan käsittämättömän upea! Kotimatkalla sai oikein kyyneleet silmissä ihmetellä, että miten sitä voikaan näin vahvasti tuntea onnellisuutta ja iloa. Aivan uskomatonta. Vahva maayhteys tuo kyllä aivan upeita asioita omaan olotilaan. Ja nyt sitä sitten tiedostaakin yhä vahvemmin miten tärkeää ainakin minulle on asua luonnon keskellä. Minkälaista elämä voisikaan olla, kun on tällainen rauha ympärillä jatkuvasti! Valitettavasti tämä nykyisen kodin sijainti ei ole siinä mielessä kaikista paras. No – onneksi sitä oppi taas jotain. Ja nyt on toiveet sitten selkeästi ylhäällä uudesta kodista, aarrekartta ripustettiin eilen seinälle. Kiitos siis kun meillä on pian uusi, ihana koti, luonnon keskellä.

 

Voihan vapaa-aika

Vapaa-aika -käsitettä on tullut mietittyä varsin paljonkin. Ihan hiljattain olen oivaltanut, että eipä sitä ole juurikaan ollut pitkään aikaan. On ollut vaan niin hankalaa irrottautua kaikista velvoitteista ja vain pysähtyä olemaan, ottamaan iisisti. Varsinkin nämä työasiat kun ovat sellaisia, mitkä ovat ihan vieneet sydämen mennessään, niin kieltämättä sitä on hieman hankalaa irrottautua pidemmäksi aikaa vaikkapa lomailemaan. Tämä vuosi on kuitenkin tuonut hyvin paljon kasvunpaikkoja monessa mielessä – myös tätä aihetta on tullut käsiteltyä aika paljonkin. Ja viidennessä ulottuvuudessa kun pitäisi vielä olla runsaasti sitä vapaa-aikaa. Aijjaa? :)

Kevään aikana enkelit toivat hyvin vahvasti eri tavoin viestiä levon tarpeesta. Täytyy sanoa että joskus on vain helppo ohittaa näitä viestejä ajattelemalla että mitenköhän sekin nyt sitten on mahdollista. Ai lomailla vai? Mitä se on? Onneksi on kuitenkin tämä puoliso täällä, joka osaa tuoda toisenlaista näkökulmaa asioihin. Kun miehelläkin alkoi kesäloma, niin ajattelin että kokeillaanpa sitten, jos sitä vaikka osaisi vähän irrottautua arjen rutiineista.

Hieman hankalaahan se olikin, sillä huomasin miten paljon sitä sydämellään kuitenkin luo tätä kaikkea. Enkelitkin joskus naureskelivat – kun joskus tuli ihan huono omatunto siitä, että ei ole tekemässä töitä. Hmmm, näinkö syvällä ne ajatusmallit oikein onkaan? Kaikenlaista purettavaa sitä löytyy kyllä vielä, mielenkiintoista. Nyt tässä ollaan kuitenkin otettu jo vähän aikaa hieman rennommin. Ja se on ollut ihanaa. Tajusin että tämähän on oikeastaan ihan kivaa, ja samalla tunnen miten omat voimat alkaa lisääntymään upealla tavalla. Nyt on vaan parasta ottaa hieman etäisyyttä asioihin, tämän jälkeen osaan varmasti luoda jälleen ihan toisella tavalla. Rentoutuminen siis todellakin kannattaa ja kasvattaa voimia. Nyt sen on saanut sitten ihan tosissaan huomata :)

 

Onnellinen vai oikeassa?

Silmät törmäsivät viimeisimmän Sielunpeili -lehden yhteen tekstiin. Kannessa luki ”Oletko mieluummin onnellinen vai oikeassa?”. Hmmm, hyvä lause täytyy sanoa. Tätä on tullutkin pohdittua jonkin aikaa ja oli kiva löytää asia yhteen lauseeseen tiivistettynä. Kiitos siis enkeleille, kun toitte tämänkin oivalluksen silmieni eteen. Vai olikohan se vain puhdasta sattumaa? Tuskinpa, tuntuu siltä että nuo enkelit on kyllä varsinaisia junailijoita ihan kaikessa. Koko ajan järjestelemässä kaikkea meidän eteemme – luulisi kiirettä pitävän :)

Oikeessa olemista on siis tullut mietittyä. Tai lähinnä sitä, että onko sillä mitään merkitystä? Jos onnellisuus lähtee omasta itsestä – onko sillä mitään merkitystä mitä muut uskovat? Jos nyt vaikka itse uskoo joulupukkiin ja kaveri väittää muuta – onko siitä mitään hyötyä, jos asiaa lähdetään todistelemaan? Esittelemään väitteitä eri näkökulmista ja etsitään todisteita historiasta ja muiden ihmisten uskomuksista? Eikö silloin joudu vain kauemmaksi omasta itsestään. Ja samalla sitä vain kyseenalaistaa itsekin itsensä.

Mielestäni paras on vain antaa olla – ja hyväksyä se, että ihmisillä on oma totuutensa missä tahansa asiassa. Asioiden todistelu ja tyrkyttäminen ei tunnu oikealta – sehän kertoo lähinnä ehkäpä epävarmuudesta. Siitä että pitää puuttua muiden ihmisten asioihin ja todistella omaa totuuttaan. Silloin sitä on itsekin koko ajan ulkomaailman vietävissä – niin että oma mielenrauha voi järkkyä milloin mistäkin asioista. Kun todellisuudessa tärkeintähän on vain keskittyä siihen omaan tiehen, omaan totuuteen ja omaan onnellisuuteen. Se on se tärkein asia ja siihen keskittymällä ja oman totuuden löytämisellä tulee varmasti huomattua muutoksia myös omassa ympäristössä. Usein kun se ulkomaailma toimii peilinä omille ajatuksille, ehkä epävarmuuksillekin, vaikka sitä voi joskus olla hankala myöntää.

Sen todellisen onnellisuuden löytää vain omasta itsestä, sieltä sisimmästä. Ja seuraamalla omaa totuutta, kulkemalla omaa polkua – ei muiden. Näin löytää varmasti sen ilon omaan elämään – kun elää sitä omasta sisimmästä käsin. Silloin kun sitä luottaa omaan itseensä ja omaan totuuteensa aivan täysin – ei varmastikaan muut lähde kyseenalaistamaan. Egot ne aiheuttaa sananharkkaa, mutta kun oppii elämään tästä hetkestä, sydämestä käsin, osaa olla paljon armollisempi. Samalla ei olekaan enää sitä tarvetta todistella, tai julistaa asioita. Silloin sitä elää onnellisesti omaa totuuttaan, samalla iloiten rauhasta ja tästä hetkestä.

 

Oma hyvinvointi

Tämä vuosi on ollut kyllä mielenkiintoinen. Sen aikana olenkin oivaltanut paljon asioita esimerkiksi omasta itsestäsi. Varsinkin oma hyvinvointi on ollut vahvasti keskeinen asia kaiken keskellä ja siitä enkelitkin ovat muistuttaneet jatkuvasti. Olen oppinut kuuntelemaan omaa itseäni entistä vahvemmin. Oivalsin yksi päivä että minun on ollut aikaisemmin vaikea huomata ero sen välillä tarvitsenko enemmän rauhoittumista vai energioiden lisäämistä. Jos oma olo on ollut hieman väsynyt, olen aikaisemmin keskittynyt ennemmin oman olotilan aktivoimiseen eri tavoin, vaikka todellisuudessa olen tarvinnut vielä enemmän rauhoittumista. Uskon että myös tämä ayurvedinen ruokavalio on auttanut minua tässä, ja varmasti jatkossa tähän tulee kiinnitettyä vielä entistä enemmän huomiota.

Olen ollut aina hyvin rauhallinen ja tasapainoinen ihminen, mutta samalla osaan olla myös aikamoinen suorittaja. Ehkä se on näkynyt varsinkin näissä työasioissa – sillä tahti on ollut aikamoisen kova aina välillä. Sitä ei kyllä itse huomaa ollenkaan, sillä nautin niin paljon siitä kun saan tehdä tällaista työtä. Kun sitä työskentelee ”enkelipölyssä”, niin eihän sitä edes huomaa mihin se aika oikein kuluu :) Nyt tänä vuonna enkelit ovat tosin tuoneet viestiä vahvasti omasta hyvinvoinnista eri tavoin. Viimeinkin olen osannut jopa kunnolla kuunnella tätä ohjausta, sillä täytyy sanoa että joskus on tullut hieman kiukuteltua että miten sitä aika oikein voisi edes riittää kaikkiin asioihin. Tänä vuonna olen alkanut käymään jälleen kuntosalilla ja muutenkin järjestämään enemmän aikaa rauhoittumiselle. Se on ollut kyllä todella kivaa ja kaiken sen arvoista :)

Nyt sitä osaakin suhtautua asioihin hieman kevyemmin, eikä tarvitse liikaa asettaa paineita omalle itselleen. Okei, ehkä se on siis ihan oikeutettua että joku päivä voi myös pitää vapaapäivän :) Ja tietenkin tämä on nyt helpompaa, kun oma tyttö on jo hieman isompi eikä kaipaa äidin syliä niin jatkuvasti enää. Pikkuvauvan kanssa kun on sitä omaa aikaa vaikeampi vain järjestää, mutta silti sitä omaa itseä ei voi unohtaa silloinkaan. Niin sitä jaksaa olla parempi äiti ja puoliso, kun on itsellä voimia antaa itsestä enemmän. Onneksi nyt on viimein kesä, jolloin on kivempi lähteä ulos nauttimaan auringosta ja muutenkin vain ihmetellä elämän menoa.

Enkeleiltä on tullut jo vähän aikaa sitten uusi kurssi-idea, josta olen aivan totaalisen innoissani! Aika vain ei ole ihan vielä sen luomiselle, sillä kesän ajan olisi hyvä nyt vain rauhoittua. Onneksi tähän tuli selkeästi myös aikataulutuskin mukaan, niin tietää että vielä ei tarvitse hötkyillä. Toisaalta vaan tekisi ihan hirveästi mieli lähteä tätäkin rakentamaan..mutta mutta, ehkä maltan hetken aikaa vielä. Jääköön tämä idea vielä julkaisematta, mutta siistejä juttuja on vielä tulossa :)

Uusituilla sivuilla enkelikortit eivät ilmeisesti näy kovin hyvin puhelimen kautta (teksti on liian pientä). Olen korjaamassa asiaa, joten asia tulee vielä korjaantumaan.

 

Sivut uudistuivat

Ohhoh, huomasin juuri että viimeisimmästä kirjoituksesta on jo muutama kuukausi aikaa. Elossa täällä ollaan kuitenkin, vaikka kirjoittelu onkin jäänyt vähän vähemmälle :) Edelliset sivut eivät enää toimineet kunnolla ja niiden päivittäminenkin alkoi olla jo aika haasteellista, joten ajattelin sitten samalla vaihtaa ulkoasunkin. Nyt on jälleen kirjoittaminenkin taas helpompaa.  Toisaalta on ollut vähän sääli kun omien ajatusten purkaminen on jäänyt vähemmälle, olen huomannut että se tekee kyllä hyvää. Vaikka yhdessä vaiheessa kyllä mietinkin, että onko tästäkin nyt vaan muodostunut tylsä velvollisuus, mitä pitää tehdä aina säännöllisesti ja pitäisikö koko blogi poistaa sivuilta. Tulin kuitenkin siihen johtopäätökseen, että kirjoittaminen on hyvä tapa hieman purkaa omaa ajatuksen juoksua. Eipä olekaan ihme että blogeja löytyy jos keneltäkin nykyään.

Täällä on kiirettä jälleen pitänyt aina ajoittain (nyt onneksi sivut saatiin päivitettyä), mutta huomaan että oma olotila alkaa tottumaan tähänkin asiaan. Lieneekös se tuon ruokavaliomuutoksen ansiota, nimittäin pittaepätasapaino aiheuttaa stressiä monella tapaa. Tai stressi aiheuttaa pittaepätasapainoa – miten nyt meneekään (enpä nyt edes tiedä). Nyt kun tasapaino on varmasti parempi, on huomannut miten sitä osaa kuitenkin suhtautua hieman kevyemmin esimerkiksi tällaisiin keskeneräisiin asioihin. Aikaisemmin kun kaikki keskeneräiset jutut on lievästi sanottuna ahdistanut aika paljonkin. Nyt sitä osaa suhtautua asioihin hieman rennommin ottein.

On ollut hassua huomata miten suuri asia tuo ruokavalio nyt loppujen lopuksi onkaan. Alussa muutos tuntui todella helpolta ja kivalta, mutta pikkuhiljaa alkoi erilaiset pittaruoatkin hieman kyllästyttämään. Luulen että tämä koskee aika usein kaikki uusia juttuja – ensin innostutaan, sitten haetaan sitä tasapainoa ja sitten vasta totutaan pidemmällä aikavälillä. No juuri nyt tuntuu tuo ruokavalio vähän haastavalta – toisaalta ei tee mieli vanhoja juttuja (kun ne eivät enää maistu, on ne makutottumukset sitten muuttuneet samalla), mutta toisaalta jotain pientä piristystä ja vaihtelua kaipaisin. Olisi helpompaa jos olisi oma pittakokki täällä tekemässä ruokaa – itsellä kun tuntuu ideat vähän loppuvan kesken. Varmaankin täytyy vain käyttää mielikuvitusta enemmän (niin ja enkeleiltähän niitä ideoita saa myös) tai turvautua vaikka Googleen.

Toisaalta tuntuu siltä että ruoan laittaminenkaan ei ole enää niin kiva juttu, kun vanhoja reseptejä, joita on tullut käytettyä jo vuosien ajan ei voi hyödyntää. Tapojen muuttaminen ei siis näköjään käy ihan niin helposti, täytyy vain uusia ideoita keksiä jostain (tai ottaa vastaan). Olen kuitenkin huomannut aika suuren eron omassa olossa, joten tällä ruokavaliolla kuitenkin mennään vielä – on se niin paljon tuonut kaikkea hyvää. Esimerkiksi nukkuminen on paljon levollisempaa ja saan nopeammin unen päästä kiinni (minkähänlainen pää sillä unella muuten on..?). Mieli on myös rauhoittunut entisestään ja stressi on vähentynyt. Osaan olla armollisempi itseäni kohtaan ja sehän on hienoa :)