Luontoa ihmettelemässä

Kiitollisuus on kyllä niin upea juttu ja sen voiman on saanutkin nyt oikein kunnolla tuntea. Viime Atlantiskoulutuksessa oikein oivalsin, miten vähän sitä on nyt tullutkaan keskityttyä oikein kunnolla kiittämään maailmankaikkeutta. Onhan sitä niin monta kiitollisuuden aihetta olemassa. Yleensä olen iltaisin keskittynyt hieman enemmän hiljentymään ja ottamaan yhteyttä omaan sydämeen, mutta näköjään se on kaiken arjen pyörityksen keskellä hieman unohtunut. Hyvä kun näitä pieniä oivalluksen hetkiä kuitenkin tulee aina välillä, niin pystyy jälleen muuttamaan kurssiaan toiseen suuntaan.

Nyt kun tyttökin nukkuu yönsä pääsääntöisesti paljon paremmin, on jäänyt enemmän aikaa omalle itsellekin. Toisaalta se on vähän huono juttu – kun en vieläkään osaa mennä tarpeeksi ajoissa nukkumaan. Mutta eipä sitä oppisi välttämättä kovin helposti omaa käytöstä muuttamaan, mikäli siitä ei itse joutuisi hieman kärsimäänkään :) Sitä kun meinaa jäädä ihmettelemään tätä maailman menoa aina iltaisin, kun pääsee nauttimaan omasta ajasta. Tämän ilta-ajan olen pyrkinyt pyhittämään täysin omalle hyvinvoinnille. Ja hassusti sitä saattaa muutama tuntikin vierähtää aika nopeastikin, samalla kun keskittyy kiitollisuuteen, meditointiin ja enkeleiden kanssa höpöttelyyn. Kyllä tulee uni todella nopeasti tämän jälkeen.

Olen ollut oikein hämmästynyt, miten suuri voima kiitollisuudella oikein onkaan ollut. Tai no joo, eihän se sinänsä ihme juttu ole, sillä onhan kiitollisuus yksi nopeimmista keinoista kohottaa omia energioita. Lähinnä ehkäpä olen vain saanut hämmästellä minkälaisen muutoksen se on saanut aikaan omassa itsessäni – ihan tällaisessa mittakaavassa en olekaan sitä aikaisemmin harjoittanut. Kiitollisuus on täysin valloittanut koko mieleni!

Kiitollisuuteen on tullutkin nyt keskityttyä vaikka kuinka pitkäksi aikaa joka ilta – se on vain niin ihanaa päästä näin upeisiin ulottuvuuksiin. Melkein sitä uppoutuisi mielellään siihen tunteeseen vaikka moneksi päiväksi. Kiitollisuus on kaiken tämän myötä säilynyt sisimmässä koko seuraavan päivänkin – vaikka sitä tapahtuisi mitä, niin huomaa että sisimmässä ainakin on melkeinpä aina tietynlainen rauha ja kiitollisuus. Samalla olen huomannut miten kirkkaasti sitä enkeleitäkin aistii. Toki aistii muutenkin, mutta tämä selkeämpi yhteys on jotain ihan muuta! Juuri sitä korkeissa energioissa elämistä, ja silloinhan enkeleitäkin aistii yhä vahvemmin. Melkeinpä voisi sanoa että sitä tuntee itsekin elävänsä enkelimaailmassa, yhtenä heistä. Niin selkeäksi tuo todellisuus muuttuu.

Nyt on tullut myös keskityttyä paljon paremmin maadoittumiseen. Kävimme mieheni vanhempien luona, ja siellä ympäristössä onkin luonto ihanasti läsnä ympärillä. Voi sitä pienen tytönkin riemua, kun pääsee oikein kunnolla tutkiskelemaan luontoa ja syömään tuoreita mustikoita. Niin ja kiviäkin on ilmeisesti kiva maistella :)

Näköjään itsekin pääsin myös hämmästelemään ihan uudella tavalla tätä meidän ihmeellistä luontoamme. Onni tulee loppujen lopuksi niin pienistä asioista. Mikä suuri lahja onkaan olla juuri tässä ja nyt, tuntea maa tukevasti jalkojen alla ja hämmästellä minkälaisen upean luonnon on tämä Äiti Maa meille luonutkaan. Niin ainutlaatuisen. Ja juuri nyt saan tuntea tämän ihanan maan jalkojen juuressa. Miten etuoikeutettuja olemmekaan kun saamme olla täällä juuri nyt.

Mieskin varmaan taisi taas hämmästellä vaimon touhuja. Ihanasti lapsen tasolle sitä taidettiin päästäkin välillä, kun käytiin veneellä pyörimässä järvellä. ”Mennään tuonne katsomaan kiviä!”, ”Voi että kun tämä vesi roiskuukin hauskasti kun käden laittaa järveen!”.  Ihanasti sitä tosiaan pienet lapset osaavat riemuita pienistä asioista, eikä itsekään sovi unohtaa mistä se todellinen riemu oikein löytyykään. Ihan niistä arjen pienistä asioista, vaikkapa siitä kun muurahainen kutittelee kun kävelee omassa jalassa.

Tämä luonnossa oleminen vaikutti hyvin vahvasti omiin energioihin. Olo oli viikon jälkeen suorastaan aivan käsittämättömän upea! Kotimatkalla sai oikein kyyneleet silmissä ihmetellä, että miten sitä voikaan näin vahvasti tuntea onnellisuutta ja iloa. Aivan uskomatonta. Vahva maayhteys tuo kyllä aivan upeita asioita omaan olotilaan. Ja nyt sitä sitten tiedostaakin yhä vahvemmin miten tärkeää ainakin minulle on asua luonnon keskellä. Minkälaista elämä voisikaan olla, kun on tällainen rauha ympärillä jatkuvasti! Valitettavasti tämä nykyisen kodin sijainti ei ole siinä mielessä kaikista paras. No – onneksi sitä oppi taas jotain. Ja nyt on toiveet sitten selkeästi ylhäällä uudesta kodista, aarrekartta ripustettiin eilen seinälle. Kiitos siis kun meillä on pian uusi, ihana koti, luonnon keskellä.

 

Voihan vapaa-aika

Vapaa-aika -käsitettä on tullut mietittyä varsin paljonkin. Ihan hiljattain olen oivaltanut, että eipä sitä ole juurikaan ollut pitkään aikaan. On ollut vaan niin hankalaa irrottautua kaikista velvoitteista ja vain pysähtyä olemaan, ottamaan iisisti. Varsinkin nämä työasiat kun ovat sellaisia, mitkä ovat ihan vieneet sydämen mennessään, niin kieltämättä sitä on hieman hankalaa irrottautua pidemmäksi aikaa vaikkapa lomailemaan. Tämä vuosi on kuitenkin tuonut hyvin paljon kasvunpaikkoja monessa mielessä – myös tätä aihetta on tullut käsiteltyä aika paljonkin. Ja viidennessä ulottuvuudessa kun pitäisi vielä olla runsaasti sitä vapaa-aikaa. Aijjaa? :)

Kevään aikana enkelit toivat hyvin vahvasti eri tavoin viestiä levon tarpeesta. Täytyy sanoa että joskus on vain helppo ohittaa näitä viestejä ajattelemalla että mitenköhän sekin nyt sitten on mahdollista. Ai lomailla vai? Mitä se on? Onneksi on kuitenkin tämä puoliso täällä, joka osaa tuoda toisenlaista näkökulmaa asioihin. Kun miehelläkin alkoi kesäloma, niin ajattelin että kokeillaanpa sitten, jos sitä vaikka osaisi vähän irrottautua arjen rutiineista.

Hieman hankalaahan se olikin, sillä huomasin miten paljon sitä sydämellään kuitenkin luo tätä kaikkea. Enkelitkin joskus naureskelivat – kun joskus tuli ihan huono omatunto siitä, että ei ole tekemässä töitä. Hmmm, näinkö syvällä ne ajatusmallit oikein onkaan? Kaikenlaista purettavaa sitä löytyy kyllä vielä, mielenkiintoista. Nyt tässä ollaan kuitenkin otettu jo vähän aikaa hieman rennommin. Ja se on ollut ihanaa. Tajusin että tämähän on oikeastaan ihan kivaa, ja samalla tunnen miten omat voimat alkaa lisääntymään upealla tavalla. Nyt on vaan parasta ottaa hieman etäisyyttä asioihin, tämän jälkeen osaan varmasti luoda jälleen ihan toisella tavalla. Rentoutuminen siis todellakin kannattaa ja kasvattaa voimia. Nyt sen on saanut sitten ihan tosissaan huomata :)

 

Onnellinen vai oikeassa?

Silmät törmäsivät viimeisimmän Sielunpeili -lehden yhteen tekstiin. Kannessa luki ”Oletko mieluummin onnellinen vai oikeassa?”. Hmmm, hyvä lause täytyy sanoa. Tätä on tullutkin pohdittua jonkin aikaa ja oli kiva löytää asia yhteen lauseeseen tiivistettynä. Kiitos siis enkeleille, kun toitte tämänkin oivalluksen silmieni eteen. Vai olikohan se vain puhdasta sattumaa? Tuskinpa, tuntuu siltä että nuo enkelit on kyllä varsinaisia junailijoita ihan kaikessa. Koko ajan järjestelemässä kaikkea meidän eteemme – luulisi kiirettä pitävän :)

Oikeessa olemista on siis tullut mietittyä. Tai lähinnä sitä, että onko sillä mitään merkitystä? Jos onnellisuus lähtee omasta itsestä – onko sillä mitään merkitystä mitä muut uskovat? Jos nyt vaikka itse uskoo joulupukkiin ja kaveri väittää muuta – onko siitä mitään hyötyä, jos asiaa lähdetään todistelemaan? Esittelemään väitteitä eri näkökulmista ja etsitään todisteita historiasta ja muiden ihmisten uskomuksista? Eikö silloin joudu vain kauemmaksi omasta itsestään. Ja samalla sitä vain kyseenalaistaa itsekin itsensä.

Mielestäni paras on vain antaa olla – ja hyväksyä se, että ihmisillä on oma totuutensa missä tahansa asiassa. Asioiden todistelu ja tyrkyttäminen ei tunnu oikealta – sehän kertoo lähinnä ehkäpä epävarmuudesta. Siitä että pitää puuttua muiden ihmisten asioihin ja todistella omaa totuuttaan. Silloin sitä on itsekin koko ajan ulkomaailman vietävissä – niin että oma mielenrauha voi järkkyä milloin mistäkin asioista. Kun todellisuudessa tärkeintähän on vain keskittyä siihen omaan tiehen, omaan totuuteen ja omaan onnellisuuteen. Se on se tärkein asia ja siihen keskittymällä ja oman totuuden löytämisellä tulee varmasti huomattua muutoksia myös omassa ympäristössä. Usein kun se ulkomaailma toimii peilinä omille ajatuksille, ehkä epävarmuuksillekin, vaikka sitä voi joskus olla hankala myöntää.

Sen todellisen onnellisuuden löytää vain omasta itsestä, sieltä sisimmästä. Ja seuraamalla omaa totuutta, kulkemalla omaa polkua – ei muiden. Näin löytää varmasti sen ilon omaan elämään – kun elää sitä omasta sisimmästä käsin. Silloin kun sitä luottaa omaan itseensä ja omaan totuuteensa aivan täysin – ei varmastikaan muut lähde kyseenalaistamaan. Egot ne aiheuttaa sananharkkaa, mutta kun oppii elämään tästä hetkestä, sydämestä käsin, osaa olla paljon armollisempi. Samalla ei olekaan enää sitä tarvetta todistella, tai julistaa asioita. Silloin sitä elää onnellisesti omaa totuuttaan, samalla iloiten rauhasta ja tästä hetkestä.

 

Oma hyvinvointi

Tämä vuosi on ollut kyllä mielenkiintoinen. Sen aikana olenkin oivaltanut paljon asioita esimerkiksi omasta itsestäsi. Varsinkin oma hyvinvointi on ollut vahvasti keskeinen asia kaiken keskellä ja siitä enkelitkin ovat muistuttaneet jatkuvasti. Olen oppinut kuuntelemaan omaa itseäni entistä vahvemmin. Oivalsin yksi päivä että minun on ollut aikaisemmin vaikea huomata ero sen välillä tarvitsenko enemmän rauhoittumista vai energioiden lisäämistä. Jos oma olo on ollut hieman väsynyt, olen aikaisemmin keskittynyt ennemmin oman olotilan aktivoimiseen eri tavoin, vaikka todellisuudessa olen tarvinnut vielä enemmän rauhoittumista. Uskon että myös tämä ayurvedinen ruokavalio on auttanut minua tässä, ja varmasti jatkossa tähän tulee kiinnitettyä vielä entistä enemmän huomiota.

Olen ollut aina hyvin rauhallinen ja tasapainoinen ihminen, mutta samalla osaan olla myös aikamoinen suorittaja. Ehkä se on näkynyt varsinkin näissä työasioissa – sillä tahti on ollut aikamoisen kova aina välillä. Sitä ei kyllä itse huomaa ollenkaan, sillä nautin niin paljon siitä kun saan tehdä tällaista työtä. Kun sitä työskentelee ”enkelipölyssä”, niin eihän sitä edes huomaa mihin se aika oikein kuluu :) Nyt tänä vuonna enkelit ovat tosin tuoneet viestiä vahvasti omasta hyvinvoinnista eri tavoin. Viimeinkin olen osannut jopa kunnolla kuunnella tätä ohjausta, sillä täytyy sanoa että joskus on tullut hieman kiukuteltua että miten sitä aika oikein voisi edes riittää kaikkiin asioihin. Tänä vuonna olen alkanut käymään jälleen kuntosalilla ja muutenkin järjestämään enemmän aikaa rauhoittumiselle. Se on ollut kyllä todella kivaa ja kaiken sen arvoista :)

Nyt sitä osaakin suhtautua asioihin hieman kevyemmin, eikä tarvitse liikaa asettaa paineita omalle itselleen. Okei, ehkä se on siis ihan oikeutettua että joku päivä voi myös pitää vapaapäivän :) Ja tietenkin tämä on nyt helpompaa, kun oma tyttö on jo hieman isompi eikä kaipaa äidin syliä niin jatkuvasti enää. Pikkuvauvan kanssa kun on sitä omaa aikaa vaikeampi vain järjestää, mutta silti sitä omaa itseä ei voi unohtaa silloinkaan. Niin sitä jaksaa olla parempi äiti ja puoliso, kun on itsellä voimia antaa itsestä enemmän. Onneksi nyt on viimein kesä, jolloin on kivempi lähteä ulos nauttimaan auringosta ja muutenkin vain ihmetellä elämän menoa.

Enkeleiltä on tullut jo vähän aikaa sitten uusi kurssi-idea, josta olen aivan totaalisen innoissani! Aika vain ei ole ihan vielä sen luomiselle, sillä kesän ajan olisi hyvä nyt vain rauhoittua. Onneksi tähän tuli selkeästi myös aikataulutuskin mukaan, niin tietää että vielä ei tarvitse hötkyillä. Toisaalta vaan tekisi ihan hirveästi mieli lähteä tätäkin rakentamaan..mutta mutta, ehkä maltan hetken aikaa vielä. Jääköön tämä idea vielä julkaisematta, mutta siistejä juttuja on vielä tulossa :)

Uusituilla sivuilla enkelikortit eivät ilmeisesti näy kovin hyvin puhelimen kautta (teksti on liian pientä). Olen korjaamassa asiaa, joten asia tulee vielä korjaantumaan.

 

Sivut uudistuivat

Ohhoh, huomasin juuri että viimeisimmästä kirjoituksesta on jo muutama kuukausi aikaa. Elossa täällä ollaan kuitenkin, vaikka kirjoittelu onkin jäänyt vähän vähemmälle :) Edelliset sivut eivät enää toimineet kunnolla ja niiden päivittäminenkin alkoi olla jo aika haasteellista, joten ajattelin sitten samalla vaihtaa ulkoasunkin. Nyt on jälleen kirjoittaminenkin taas helpompaa.  Toisaalta on ollut vähän sääli kun omien ajatusten purkaminen on jäänyt vähemmälle, olen huomannut että se tekee kyllä hyvää. Vaikka yhdessä vaiheessa kyllä mietinkin, että onko tästäkin nyt vaan muodostunut tylsä velvollisuus, mitä pitää tehdä aina säännöllisesti ja pitäisikö koko blogi poistaa sivuilta. Tulin kuitenkin siihen johtopäätökseen, että kirjoittaminen on hyvä tapa hieman purkaa omaa ajatuksen juoksua. Eipä olekaan ihme että blogeja löytyy jos keneltäkin nykyään.

Täällä on kiirettä jälleen pitänyt aina ajoittain (nyt onneksi sivut saatiin päivitettyä), mutta huomaan että oma olotila alkaa tottumaan tähänkin asiaan. Lieneekös se tuon ruokavaliomuutoksen ansiota, nimittäin pittaepätasapaino aiheuttaa stressiä monella tapaa. Tai stressi aiheuttaa pittaepätasapainoa – miten nyt meneekään (enpä nyt edes tiedä). Nyt kun tasapaino on varmasti parempi, on huomannut miten sitä osaa kuitenkin suhtautua hieman kevyemmin esimerkiksi tällaisiin keskeneräisiin asioihin. Aikaisemmin kun kaikki keskeneräiset jutut on lievästi sanottuna ahdistanut aika paljonkin. Nyt sitä osaa suhtautua asioihin hieman rennommin ottein.

On ollut hassua huomata miten suuri asia tuo ruokavalio nyt loppujen lopuksi onkaan. Alussa muutos tuntui todella helpolta ja kivalta, mutta pikkuhiljaa alkoi erilaiset pittaruoatkin hieman kyllästyttämään. Luulen että tämä koskee aika usein kaikki uusia juttuja – ensin innostutaan, sitten haetaan sitä tasapainoa ja sitten vasta totutaan pidemmällä aikavälillä. No juuri nyt tuntuu tuo ruokavalio vähän haastavalta – toisaalta ei tee mieli vanhoja juttuja (kun ne eivät enää maistu, on ne makutottumukset sitten muuttuneet samalla), mutta toisaalta jotain pientä piristystä ja vaihtelua kaipaisin. Olisi helpompaa jos olisi oma pittakokki täällä tekemässä ruokaa – itsellä kun tuntuu ideat vähän loppuvan kesken. Varmaankin täytyy vain käyttää mielikuvitusta enemmän (niin ja enkeleiltähän niitä ideoita saa myös) tai turvautua vaikka Googleen.

Toisaalta tuntuu siltä että ruoan laittaminenkaan ei ole enää niin kiva juttu, kun vanhoja reseptejä, joita on tullut käytettyä jo vuosien ajan ei voi hyödyntää. Tapojen muuttaminen ei siis näköjään käy ihan niin helposti, täytyy vain uusia ideoita keksiä jostain (tai ottaa vastaan). Olen kuitenkin huomannut aika suuren eron omassa olossa, joten tällä ruokavaliolla kuitenkin mennään vielä – on se niin paljon tuonut kaikkea hyvää. Esimerkiksi nukkuminen on paljon levollisempaa ja saan nopeammin unen päästä kiinni (minkähänlainen pää sillä unella muuten on..?). Mieli on myös rauhoittunut entisestään ja stressi on vähentynyt. Osaan olla armollisempi itseäni kohtaan ja sehän on hienoa :)

Kompastellen eteenpäin

 

Takana on aikamoista myllerrysaikaa. Minkälaiselta sinusta on tuntunut tämä maaliskuun aika? Tuntuu siltä että viimeisiäkin alitajunnan esteitä ja jumeja on noussut pintaan, ja olokin on tosiaan ollut sen mukainen. Huomasin itse käyttäytyväni muutaman päivän ajan kuin pieni, kiukutteleva, pahasta olostaan kiinni pitävä kiukkupussi. Oli todella hassua huomata tämä olo itsessä, eikä siihen ollut ulkoisesti minkäänlaista syytä. Irtipäästämisenkin eteen sai tehdä oikein kunnolla töitä – kuunnella musiikkia, työskennellä kristallien kanssa ja hiljentyä meditoimaan. Hetkeksi sai olon taas keventymään, mutta samantien upposin taas syvemmälle. Nämä tunteet jatkuivat ainakin kolme päivää, kunnes nostin itselleni enkelikortin. En enää muista mikä kortti pakasta sillä kertaa nousi, mutta tiesin samantien että nyt tämä tunne on ohi. Ihanaa!

Olipa aikamoista myllerrystä. Nyt ei voi kuin olla kiitollinen jokaisesta onnellisesta hetkestä ja olotilasta, mutta samalla voi kokea kiitollisuutta myös niistä vähän inhottavammistakin tunnetiloista. Miksi ihmeessä? Ovathan ne toki opettaneet meitä myös suurella tavalla. Ainakin tiedostan nyt mitä en halua enää kokea tai tuntea (mielellään juu sitä eläisi vain ilossa koko ajan). Ja ehkä jos nyt katsoo hieman taaksepäin niin on myös työkaluja, joiden avulla voi helpottaa omaa oloa. Mikä toimi ja mikä ei? Näin sitä voi pikkuhiljaa oppia koko ajan enemmän. Päivi Kaskimäen viimeisin uutiskirje selvensi todella hyvin omaa olotilaa ja omat energiat saivat parempaa selvitystä. Näin meitä ravistellaan todellisuuteen, sydämen tietoisuuteen.

Huomaan joka päivä yhä herkemmin miten tärkeää on puhua oman totuuden kautta. Samalla vaikka tarkoituksena onkin löytää positiivisuus itsestä – ei ole tietenkään mitään syytä esittää jotain muuta, jos oma olo on aivan toisenlainen. Silloinhan eksyt yhä kauemmaksi omasta itsestäsi. Muistathan olla lempeä itseäsi kohtaan – näin elämä on paljon helpompaa.

Nyt on olo onneksi aivan toisenlainen ja rauhallisempi. On ollut aivan ihanaa huomata miten aurinko paistaa jälleen, on se ihmeellistä huomata miten valo saa oman mielen niin onnelliseksi. Pienistä asioista se kiitollisuus kyllä kasvaa. Olen pyrkinyt joka aamu nyt kiinnittämään enemmän huomiota tulevaan päivään. Se on todellakin vaikuttanut aivan ihmeellisellä tavalla! Tämän pienen neidin kanssa oma aika on toki vähän kortilla, mutta samalla sitä arkijuttujen keskellä touhutessa on oppinut keskittämään ajatukset aina tarvittaviin asioihin. Hetkikin riittää ja se hetki voi todellakin muuttaa kaiken!

Aamuisin pyrin miettimään hieman tulevaa päivää. Tunteet ovat todella tehokkaita unelmien toteuttamisessa, joten pysähdyn hetkeksi miettimään mitä haluan tulevalta päivältä. Onnellisuutta, iloa, naurua, jotain ihmeellistä. Jotain ihmeellistä tapahtuu juuri tänään. Kiitos kiitos kiitos. Toisaalta – kannattaa myös miettiä mitä sitä toivoo, sillä se saattaa jopa toteutua! Tänäänkin piti jälleen vain hämmästellä, heh :)

Huomenna on muuten tärkeä päivä – kevätpäiväntasaus. Silloin alamme vihdoinkin siirtymään lähemmin kesää kohti. Valon määrä lisääntyy, kevät saapuu luoksemme. Kevät on uudistumisen aikaa, siementen kylvämistä, kasvamista. Oikein hedelmällistä aikaa siis miettiä vaikka tulevaa kesää tai mitä ylipäätään haluaa nyt houkutella omaan elämään. Vaikka niitä tärkeitä unelmia? Ehkä nyt voisikin siis tehdä vaikka aarrekartan, luoda uusia affirmaatioita tai muuten vain visualisoida miten omat haaveet ovat jo toteutuneet.

Ruokavalion viilausta

Sopivan ruokavalion löytäminen on ollut viime aikoina hieman haasteellista. Tämä alkoi oikeastaan jo raskausajasta, jolloin sai huomata miten sitä ei yhtäkkiä tehnytkään mieli samoja ruokia, mistä on aikaisemmin nauttinut. Vauvan syntymän jälkeen ajattelin että nyt varmaankin pääsee taas samoihin rutiineihin, mutta silti on hieman tökkinyt tämä ruokavalio – toisaalta hyvin maistuu kaikki mutta jotenkin on tuntunut siltä, että tämä ei nyt tunnu oikealta.

Olen ollut aikaisemmin (ja varmasti nytkin vielä) varsinainen terveyshifistelijä, joten tietoa terveellisestä ruoasta on tullut hankittua aika paljonkin. Muutama vuosi sitten olen jo jonkin verran tutustunut Ayurvedaan (eli intialaiseen luonnonlääketieteeseen), tosin aika pintapuoleisesti. Silloin tuli varattua aika ensimmäiseen ayurveda -konsultaatioon Arja Skalskille, mutta aika sitten peruuntui ja jäi ihan unholaan uuden ajan varaaminen.

Nyt näiden ruokavaliopähkäilyjen keskellä ajattelin sitten varata uuden ajan Tampereelle, sillä olen kuullut lähipiiristä paljon hyviä kokemuksia kun sopiva ruokavalio on löytynyt konsultaation jälkeen. Ja on itsellänikin todella hyviä kokemuksia ayurvedasta, sillä äitini on myös hoitaja ja hän tekee ayurvedisia hierontahoitoja (mikä eroaa hyvin paljon perinteisestä hieronnasta). Muutamia kuukausia sitten tuli kanniskeltua vauvaa sylissä hyvin paljonkin, niin siinä samassa sitten kipeytyi hartiat, olkapäät ja pääkin todella pahasti (mikä on minulle äärimmäisen harvinaista). Onneksi sain nautittua ihanasta hoidosta, jossa käsiteltiin nimenomaan ylävartalon aluetta. Omaksi hämmästykseksi sain huomata että hieronnan jälkeen kivut tosiaan lähtivätkin pois! Tämä tuntui aika uskomattomalta, sillä aikaisempien normaalihierontojen jälkeen olo ei ole juurikaan helpottanut (vaikka se on ihanaa aina päästä hoidettavaksi).

Viime viikonloppuna olin siis ayurveda -konsultaatiossa, jossa on tarkoituksena selvittää pulssiluennan perusteella oma kehotyyppi ja miten tasapainossa oma keho on tällä hetkellä. Oli hienoa kun Pardaman käy täällä Tampereen suunnallakin tekemässä konsultaatioita, niin ei tarvitse sen pidemmälle matkustella. Tämän analyysin perusteella katsotaan sopiva ruokavalio sekä muutenkin annetaan omalle kehotyypille sopivia ohjeita arkeen (esimerkiksi liikunnan ja rentoutumistapojen avulla).

Itselläni ei oikeastaan ollut mitään sen suurempaa syytä konsultaatioon, sillä olen muuten voinut aika hyvin, lähinnä vain halusin selvittää itselleni sopivan ruokavalion, että keho pysyy tasapainossa. Konsultaatiossa selvisi että olen kehotyypiltä pitta, jota osasinkin vähän odottaa ja se on tällä hetkellä epätasapainossa, sillä olen jo pitkään syönyt pittalle vääränlaista ravintoa. Eikä se ihme olekaan, onhan minulle jo pitkään maistuneet happamat ruoat ja muut aineet, jotka eivät sovi pittalle (esimerkiksi tomaatti ja hunaja). Epätasapainon merkkejä on jonkin verran ollut, tosin ne eivät ole ehkä olleet niin voimakkaita mitä voisi olla. Tunnistin nämä kuitenkin itsessäni, sillä taipumusta niihin on kyllä, mikäli oma mieli ei pysy tasapainossa. Erityisesti kiireinen tahti kaikessa (lähinnä työssä) ja voimakas näläntunne kolahtivat oikein hyvin :)

Nyt siis alkoi kolmen kuukauden mittainen tiukka ruokavalio, jonka aikana on tarkoituksena saada pitta tasapainoon. Kieltolistalle joutui esimerkiksi happamat hedelmät (ananas, appelsiini, sitruuna, kiivi, mustikka, puolikka, lakka, muut marjat ja banaanikin), vihanneksista mm. porkkana, punajuuri, sipuli, paprikat, tomaatti ja oliivi sekä olihan sitä paljon muitakin ruoka-aineita joita pitää välttää nyt hetken ajan. Varsinaiselle smoothie-ihmiselle tämä muutos tuntui aluksi aikamoiselta, sillä varsinkin marjat ovat olleet erityistä herkkua ja niitä on tullut suosittua hyvin paljon. Mutta nyt kun on tullut jonkin verran suosittua pitta-ruokavaliota, niin huomaa että niitä ei edes tee mieli enää. Toki kun keho on saatu tasapainoon, niin silloin voi taas suosia marjojakin jonkin verran (erityisesti makeat marjat sopivat pittalle) – mutta tarkoituksena on kuitenkin suosia pääosin pittalle sopivaa ruokaa. Ruokavalio on tuntunut oikein hyvältä, tosin näläntunne on saanut oman mielen hieman kärttyiseksi, sillä nyt on tarkoitus syödä vain kolme kertaa päivässä – näin keho saa aikaa levätä sillä pitta-epätasapaino on vaikuttanut esimerkiksi siihen, että maksa käy ylikierroksilla.

Jos ayurveda kiinnostaa sinua, niin tässä on esimerkiksi oikein hyvä artikkeli aiheesta. Oman kehotyypin selvittäminen voi olla hankalaa varsinkin itse, sillä mahdollisen epätasapainotilan takia voi olla vaikeaa huomata miten oman kehon kuuluisi toimia. Paras keino onkin siis käydä pulssiluennassa, näin voi varmistaa että saa luotettavaa tietoa. Pahintahan olisi siis että määrittelisi itselleen väärän kehotyypin ja söisi sen mukaista ruokavaliota. Auyurvedan mukaan kun ruoka on oikeassa tapauksessa paras mahdollinen lääke, mutta väärää ruokavaliota noudattaen pahin mahdollinen, hitaasti tappava myrkky. Noh, kuulostipas se nyt kamalalta, toki kehokin tietää itse mitä kuuluu syödä, kun on vaan tasapainossa :)

Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin, tänään onkin hyvin erityinen päivä, sillä Diana Cooper on Suomessa! Ihanaa päästä häntä tapaamaan :) Mitähän kaikkea sitä päivä tuokaan tullessaan, kaikkea ihanaa ja ihmeellistä tietenkin :)