enkelikokemuksia-sivulle

”Tämä kokemus tapahtui kaksi viikkoa sitten. Poikaani oli kiusattu koulussa ja siellä oli tehty kaikki mahdollinen. Olin ollut hyvin ahdistunut, ja koko ajan oli tunne, että pojan täytyy vaihtaa koulua. Soitin kokemuksia ja asioitani lastenlääkärille sekä konsultoivalle lastenpsykiatrille. He sanoivat, että joko koulun vaihto teidän pojalle tai kiusaajat pois siitä koulusta. Olin edellisenä päivänä soittanut toisen koulun rehtorille ja kysynyt voisiko poikamme tulla näin kesken lukuvuoden heidän kouluun. Rehtori lupasi, mutta aikoi ilmoittaa varmistuksen seuraavana päivänä. Poikamme ei enää uskaltanut/pystynyt menemään edelliseen kouluun. Olimme koko perhe käymässä alkuillasta minun työpaikallani. Toiset menivät käytävää pitkin ennen minua. Minä tulin perässä, ja valkoinen höyhen oli siinä käytävällä. Kysyin toisilta, että näittekö te tätä höyhentä. Tyttö (8v.) sanoi, että ei hän huomannut, koska höyhen on minun suojelusenkelini. Ettei hän voisi edes huomatakaan. (Yleensä tyttö kerää kaikki kivet, kävyt, höyhenet ym., ja katsoo tarkkailen ympärilleen.) Samalla hetkellä puhelimeeni oli tullut viesti, että poikasi on tervetullut kouluun, ja voimme mennä vanhaan kouluun seuraavana päivänä, palauttaa kaikki kirjat sinne, ja sitten seuraavana päivänä uuteen kouluun.
Enkelit järjestelivät asian ja antoivat höyhenen minulle merkiksi. Itse en olisi pystynyt niin lyhyellä ajalla tähän kaikkeen.”


”Noin 10-vuotiaana jouduin tilanteeseen, jossa jouduin hakemaan tuttavilta turvaa ja apua keskellä yötä. Pelkäsin kuollakseni pimeää lapsena. Minusta tuntui aina, että maa voi nielaista minut, ja sitten minua ei enää koskaan löydetä.
Lähdin kuitenkin pakon sanelemana juoksemaan soratietä avojaloin, pelkkä yöpaita päällä, kylmään ja pimeään yöhön. Juoksin kilometrin kokematta hengästystä, pelkoa tai kipua jalkapohjissa. Tuntui kuin joku olisi kannatellut minua niin, että juoksin ilmassa tai leijuin ilmassa. Minulla oli hassu iloinen ja levollinen olo, vaikka pelkäsin äitini hengen puolesta. En muista, että jaloissani olisi edes ollut mitään kipuja tai jälkiä edes seuraavana päivänäkään.
Nyt aikuisiällä olen todennut, että suojelusenkelini vei minut turvallisesti määränpäähäni. <3”


”Vuosi sitten laiton kahvin tippumaan, ja menin sohvalle makoilemaan ja odottamaan kahvin valmistumista. Mietin elämääni ja henkistä tietäni; reikihoitoja ym. Mietittyäni päätin, että lopetan kaiken sen. Kahvi oli tippunut ja menin keittiöön. Kahvinkeittimen viereen oli ilmaantunut valkea höyhen! Asunnossa ei silloin muita ollut! Silloin tuli sellainen olo, että nyt täytyy ottaa omat ajatukset takaisin siitä, mitä olin hetkeä aikaisemmin miettinyt.”


”Hei kaikille! Tahtoisin kertoa kuinka sain kesällä ihan uskomattoman ihanan kokemuksen enkelien tavasta lohduttaa ja pitää huolta. Meidän ihana, kultainen kissa oli lähtenyt omille teilleen. Parin kolmen päivän päästä sain tunteen, että kissa kyllä tulee, muttei ihan pian. No, aikaa kului pari kolme viikkoa, ja minulla alkoi usko ja toivo kissan paluusta loppumaan. Kesäaika kun oli, touhusin pihalla joka päivä. Yhtäkkiä alkoi tielleni tulla pieniä valkoisia höyheniä. Niitä ilmestyi polulleni, kukkapenkkiin, jota olin kitkemässä, mihin milloinkin. Ja yleensä silloin kun muistelin Kissaa ja olin surullinen. Neljännen viikon aikana jokaiselle päivälle osui useampi höyhen. Ymmärsin, ettei voi olla muusta kysymys kuin enkelien viestistä, ja vähitellen uskalsin alkaa uskomaan taas, että lemmikkimme tulee vielä kotiin. Ja niinhän siinä kävi, että reissaajamme saapui kotiin oltuaan neljä viikkoa pois. Kiitän vieläkin enkeleitä, että he lohduttivat minua, ja pitivät lemmikistämme huolta pitkällä reissullaan.”


”Ylitin suojatietä. Yllättäen jokin hipaisi jalkojani. Pysähdyin hämmästyneenä. Minua lähestyi kovalla vaudilla auto. Kuljettajana ollut nainen ei katsonut eteensä, vaan katseli vasemmalla ollutta rakennusta. Etsi ilmeisesti jotain osoitetta. Minulla oli suojelusenkeli mukana. Se oli vaikuttava ja mieleen painunut kokemus.”
– Jaana


”Tässä pieni tarina elämäni polulta. Noin 20 vuotta sitten olimme mieheni, minä ja kolme lastamme kesälomaa viettämässä saarimökissä joka sijaitsee Päijänteen vesissä. Aamu oli kaunis, aurinko paistoi kirkkaasti 9-vuotias tyttäremme seisoi laiturilla ja kysyi voiko jo kohta mennä uimaan. Minä ja mieheni sekä vanhin poikamme vielä loikoilimme sängyssä jossa 3-vuotias poikammekin piti olla. Mökin ovi oli avoinna, näkymä oli huikea suoraan järvelle ja laiturille, laineet liplatti ja järvi kimalteli.

Sitten yhtäkkiä kuin aika olisi pysähtynyt tyttäremme huutaa hysteerisestii laiturilla, että veli on pudonnut laiturilta järveen, hän hukkuu. Mieheni joka ei yleensä ole mikään nopeuden sankari, sai jalat alleen ja juoksi veteen poikaa pelastamaan. Vesi laiturin päässä on vajaa 2 metriä syvä. Isä sai pojan nopeasti ylös ja minäkin olin jo siinä vaiheessa vedessä ja otin poikaa syliin ja katsoin onko hän elossa, onko hän niellyt vettä, hengittääkö hän normaalisti?

Tyttäremme seisoo laiturilla nyyhkyttäen jalkojen täristessä tahdottomasti. Kannan poikani rannalle sylissäni ja istuudun hiekalle. Tarkastelen poikaani lähemmin ja huomaan, että hänellä ei ole mitään hätää. Hengitys on normaalia, ihon väri normaali, kaikki tuntuu olevan hyvin. Kysyn lapseltani että mitä tapahtui, hän katsoo minua hymyillen ja sanoo: äiti minä näin enkelin. Minä katson 3-vuotiasta poikaa silmät pyöreänä, että miten hän tuommoista voisi puhua, kun ei meidän perheessä enkeleistä puhuta.

Lähetin äänettömän kitoksen enkelille, joka pelasti poikani. Tämä tapaus on jäänyt mieleeni selkeänä ja kauniina kokemuksena enkeleistä.”


”Olimme autolla tulossa pidemmältä matkalta kotiinpäin. Liikennettä oli paljon ja mieheni lähti ohituskaistalle aikomuksena ohittaa pitkä autojono. Nopeus ohittaessa oli n. 120 km/h. Ohituskaista loppui, vastassa oli pitkä autojono ja niin oli myös omalla kaistalla. Siinä oli jo voimakkaat kauhun tunteet, huusin jo suoraa huutoa, kun näin ettei olisi mahdollisuutta selviytyä ehjin nahoin ja kolarisumalta ei voisi välttyä.

Kuin ihmeenkaupalla mieheni sai auton ohjattua omalla kaistalle, vaikkei sinä juuri rakoa ollut. Takana oleva auto töräytti torvea meille, kun ahtauduimme pieneen rakoon hänen edelleen. Ei tullut naarmun naarmua edes autoihin. Olipas helpotuksen huokaus ja aivan uskomaton kokemus! Kiitos enkeleille!”


”Ensimmäisen kerran kun kävin energiahoitajalla, hän muun muassa kertoi minulla olevan kaksi suojelusenkeliä. Toinen vähän taaempana seisova mieshahmo ja toinen pienen pieni, värikäs ja oikein iloinen hassuttelija, joka pyörii minun ympärilläni.

Muutaman vuoden kuluttua menin tutkimuksiin omituisten oireiden takia ja lääkäri säikäytti minut pahanpäiväisesti kertoessaan että minulta löytyi kasvain ja sitä epäillään pahanlaatuiseksi. Tästä hämmentyneenä menin perheeni luokse ja kerroin uutiset. Kohta siskoni tytär, tuolloin noin neljä vuotias tuli luokseni ja kysyi, ”kuka on Laala” Tarkentavista kysymyksistä huolimatta emme keksineet kuka Laala voisi olla, mutta kun pyysimme kuvailemaan tätä tarkemmin, niin hän kertoi tämän olevan todella iloinen ja värikäs pieni tyttö joka istuu siinä sinun olkapäällä. Kuvaili myös taivaan samassa yhteydessä. Sain siis sukulaistyttöni kautta viestin omalta enkeliltä että kaikki tulee olemaan hyvin ja niin tulikin. :)”


”Olin jo muutaman päivän tuntenut oloni todella epätoivoisen tarpeettomaksi ja yksinäiseksi. Pyysin enkeleiltä kirjaimellisesti merkiksi valkoista perhosta jos he ovat vierelläni auttamassa. Sateisessa säässä lähdin koirani kanssa myöhemmin samana päivänä pitkälle lenkille ja noin puoli tuntia käveltyäni lensi edessäni valkoinen perhonen. Sateessa. Mielestäni se oli selvä vastaus. Ilo ja rauha ovat olleet sydämessäni siitä asti ja kiitän enkeleitä ja kaikkein korkeimpaa tapahtumasta vielä uudestaan.”


”En muista minkä ikäinen olin, ehkä noin 6 tai 7 vuotias. Meillä oli asunto, jossa oli vain yksi makuuhuone ja nukuimme siellä koko perhe. Meillä kahdella lapsella oli kerrossänky, jonka yläsänky nostettiin aina yöksi alas toisen viereen. Tilaa sängyn ja huoneessa sijaitsevan lämmitykseen käytettävän kamiinan väliin jäi räsymaton leveyden verran.

Eräänä aurinkoisena sunnuntai aamuna olin herännyt muita aikaisemmin ja makoilin hiljaa omassa sängyssäni siinä kamiinan vieressä. Yhtäkkiä auringonvalo muuttui monin kerroin kirkkaammaksi. Valo ikäänkuin levisi joka puolelle. Valon keskellä oli kaunis parrakas vaaleaan kaapuun pukeutunut mies. Miehen kädet olivat aavistuksen levällään ja hän leijui valon keskellä aivan vuoteni vieressä. Katselin häntä lumoutuneena. Sitten räjähti.

Kamiina vuoteeni vieressä oli räjähtänyt. Kaikki matoista vuodevaatteisiin menivät noesta pilalle. Sitä jaksoivat ihmetellä ettei minulle käynyt kuinkaan. Edes naamani ei ollut nokinen. Silloin ajattelin, että näkemäni mies oli Jeesus, mutta myöhemmin olen ymmärtänyt hänen olleen minun suolelusenkelini joka piti minut turvassa räjähdyksessä.”


”Työskentelin seurakunnan kanslistin sijaisena. Pitkän työpäivän aikana kansliaan saapui vanhempi, harmaantunut mies. Olin itse juuri kiireinen joidenkin virallisten papereiden kirjoittamisessa, kun huoneeseen alkoi virrata voimakasta kirkasta valoa. Nostin katseeni ja kohtasin sinisimmät ja loistavimmat silmät, mitä koskaan olen nähnyt!! Mies oli ulkonäöltään keski-ikäinen, vaaleat hiukset, vähän juonteita, valkoinen parta, mutta silmät kuin safiirit!! Koko huone loisti valoa. Puhuimme jotain, josta en muista mitään. Suuri ilo ja rauha oli sydämessäni koko päivän. Mies vain nousi ja poistui. Tiesin hänen olleen suuri enkeli. Nuorelle 20-vuotiaalle se oli mieleenpainuva kokemus.”


”Olin 5-6 vuotias ja mentiin serkun kanssa joen rantaan kivien päälle seisoskelemaan. Muistan kuin eilisen päivän, kun katselin kyykyssä kiven päällä näkyykö kaloja, niin tipahdin veteen pää edellä. Kuulin kun serkku lähti huutamaan aikuisille, että Heidi hukkuu, Heidi hukkuu! En osannut uida, mutta vedenalla oli todella kaunista ja kaikki näkyi kuin hidastettuna. Sitten tunsin kuinka joku työnsi minua selästä hellästi, mutta voimakkaasti ja sitten olinkin jo takaisin kiven päällä.
Olen sanonut aina, että enkeli nosti minut pois vedestä :)”


”Olen Keittiömyyjä ja minulla oli iskenyt kamala päänsärky ja en pystynyt keskittymään työhöni. Minun olisi pitänyt saada työ valmiiksi kun asiakas oli tulossa. Suunnittelu oli alkuvaiheessa.

Pyysin enkeleitä apua…..yhtäkkiä sain työni tehtyä ja vieläkään tajua miten se tapahtui mutta keittiö vaan oli valmis. Lähdin muualle myymälään ihan pieneksi hetkeksi ja kun palasin niin valkoinen höyhen oli näppäimistöllä. Muistan tämän aina ja tiesin heti kuka minua oli auttanut.”


”Näitä mun kokemuksia ei ehkä suoriltaan voi sanoa enkelikokemuksiksi, mutta semmoiseksi ne itse luokittelen tai lahjoja suoraan yläkerrasta <3 Raha pulan kanssa aikoinaan useampaan kertaan painineena, ensimmäinen lahja tuli lahjakorttien muodossa. Rahat kaikki ja jääkaappi tyhjä. Paniikki päällä… Sain englanninkielisen sähköpostiviestin jonka meinasin spämminä ensin poistaa. Olin voittanut 600 eurolla lahjakortteja s-ryhmään jostain mielipidekyselystä!

Toinen kerta sama tilanne lainat kaatuu niskaan ja mietin että miten selviän. Tuttu nainen soittaa ja ammattini tietäen pyytää apua asunnonostoasioissa. Hän kyseli eräästä asunnosta ja kertoi että hän tietää jo valmiiksi että se on heille liian pieni, mutta asunto piti löytää erotilanteessa nopeasti. Tämä tapahtui hänen tietämättä sitä asiaa että asuin ko asunnon seinänaapurissa ja minun asuntoni oli heidän tarpeisiinsa juuri sopivan kokoinen. Niinpä suuni puhui ennen kun ehdin sen enempää miettimään; minulla on tässä naapurissa yhtä huonetta isompi huoneisto ja voin myydä sen teille. Näin siitäkin selvittiin.

Paljon paljon vastaavia pienempiä juttuja sattunut elämän varrella ja olenkin oppinut olemaan luottavainen että ihan kaikki asiat järjestyy aina parhaiten päin. Aina ei itse sillä hetkellä sitä tiedosta eikä ymmärrä, mutta jälkeen päin huomaa, että näin sen pitikin mennä. Kiitos <3”


Enkelikokemukset on lähetetty Valonpolun sivuille täältä (minne voit jakaa myös oman kokemuksesi):
www.valonpolku.com/jaa-enkelikokemuksesi
MENU